Network Access Disc

Kuvaus

PlayStation 2:n Network Access Disc on asennuslevy, jota käytettiin konsolin internet-yhteyden määrittämiseen verkkopelaamista varten. Koska alkuperäisessä PS2-konsolissa ei ollut sisäänrakennettua verkkoliitäntää, pelaajat tarvitsivat erillisen verkkosovittimen sekä tämän levyn yhteyden muodostamiseksi. Kun levy asetettiin asemaan, se käynnisti ohjelmiston, joka opasti käyttäjää laajakaistayhteyden (kuten DSL tai kaapeli) asetusten määrittämisessä, verkkotietojen syöttämisessä ja yhteyden testaamisessa. Asetukset tallennettiin PS2-muistikortille verkkoprofiilina.

Kun verkkoyhteyden asetukset oli tallennettu, yhteensopivat pelit saattoivat käyttää niitä verkkopalveluihin ja moninpelipalvelimiin yhdistämiseen. Tämän ansiosta pelaajat pääsivät nauttimaan varhaisista verkkopeleistä, kuten SOCOM U.S. Navy SEALs, Final Fantasy XI ja Resident Evil Outbreak. Myöhempinä vuosina PS2-pelit sisälsivät omat sisäänrakennetut verkkoasetustyökalut, mikä teki Network Access Discista tarpeettoman, mutta alkuvaiheessa se oli välttämätön osa konsolin verkkopelaamisen mahdollistamista.

Xbox käytti aikoinaan keskitettyjä tilejä ja Xbox Live -palveluita, mikä vaati alkuvaiheessa Starter Kit Discin. Ottaen huomioon, että Dreamcastissa oli vastaava verkkotuki sisäänrakennettuna verkkopeleissä ja internetselaimessa, Sonyn ratkaisu tuntui enemmän jälkikäteen lisätyltä kuin harkitulta alustastrategialta.