Kurohyou: Ryu ga Gotoku Shinshou

Kuvaus

Kurohyou: Ryu ga Gotoku Shinshou seuraa Tatsuya Ukyon, 18-vuotiaan impulsiivisen katujen kasvatin, kohtaloa. Epäonnistuneen ryöstön yhteydessä tapahtuneen vahingon seurauksena Tatsuya joutuu Kuki-klaanin kiristämäksi: hänen on voitettava kymmenen peräkkäistä ottelua “Dragon Heat” -nimisessä laittomassa maanalaisessa kamppailuturnauksessa välttääkseen poliisin kynsiin joutumisen. Tarina kerrotaan yli 300 minuutin edestä elävöitettyjä mangatyylisiä välianimaatioita. Spadille-studion käsin piirretty jälki luo rujon, film noir -henkisen estetiikan. Ilmapiiri on huomattavasti pääsarjan pelejä hyökkäävämpi ja kyynisempi, mikä kuvastaa nurkkaan ajetun päähenkilön epätoivoa. Pelimekaniikka siirtää sarjan perinteisen joukkotappelun tiiviimpään, tekniseen kamppailujärjestelmään, jonka on kehittänyt syn Sophia – sama studio, joka tunnetaan arvostetuista Def Jam -painipeleistään. Toisin kuin kotikonsoliversioiden laajat joukkotappelut, Kurohyou keskittyy intensiivisiin kaksintaisteluihin, joissa käytetään kohdennettua vammajärjestelmää; raajojen murtaminen heikentää vastustajan kykyjä. Mekaniikka nojaa kestävyyspohjaiseen sykliin ja yli 20 eri taistelutyylin hallintaan, mukaan lukien nyrkkeily, karate ja thainyrkkeily, joita pelaaja voi kehittää yksilöllisesti. Kamurochon esirenderöity ympäristö säilyttää sarjan tavaramerkiksi muodostuneen yksityiskohtaisuuden sivutarinoineen ja minipeleineen, kuten lyöntihäkkeineen ja emäntäkerhoineen, PSP:n teknisistä rajoitteista huolimatta. Tämä teos oli ensimmäinen merkittävä spin-off, joka poikkesi Kazuma Kiryun näkökulmasta luoden nuorekkaamman alabrändin. Se esitteli monityylisen taistelujärjestelmän, joka myöhemmin adoptoitiin pääsarjan peleihin Yakuza 0 ja Yakuza Kiwami. Peli sai suoran jatko-osan Kurohyou 2: Ryu ga Gotoku Ashura-hen, joka laajensi karttaa Sotenboriin. Vaikka peli jakaa saman DNA:n muiden osien kanssa, se on mekaaninen poikkeama AKI:n painimoottorin perinnön vuoksi. Se on japanilainen kulttiklassikko, joka toimi kriittisenä lenkkinä sarjan kehityksessä kohti teknisempää taistelua. Rajua toimintaa täydentää Hideki Naganuman energinen soundtrack. Aikalaistarkastelijat kehuivat pelin teknistä suorituskykyä PSP:llä, erityisesti vaikuttavaa äänisuunnittelua ja sulavaa siirtymää tutkimisesta taisteluun. Manga-tyyliset välianimaatiot nähtiin nerokkaana ratkaisuna käsikonsolin tallennuskapasiteetin haasteisiin, mikä loi elokuvallisemman tunnelman kuin tavanomainen pelimoottorilla toteutettu dialogi. Jotkut pelaajat huomauttivat pelin vaikeustason piikeistä, jotka vaativat harjoitusdojolla tehtävää ahkeraa grindausta loppupelin vastustajien kukistamiseksi. Jälkikäteen tarkasteltuna se muistetaan yhtenä PSP-kirjaston tyylikkäimmistä ja teknisesti vaikuttavimmista peleistä.