Alien Storm

Kuvaus

Alien Storm saapui Sega Mega Drivelle vuonna 1991, tarjoten vauhdikkaan kotikäännöksen Segan arvostetun AM1-tiimin vuoden 1990 kolikkopelihitistä. Golden Axen henkisenä perillisenä peli edusti Segan pyrkimystä kehittää sivuttain rullaavien mätkintäpelien lajityyppiä yhdistämällä siihen scifi-kauhua ja monipuolisia pelimekaniikkoja. Se on konsolihistorian merkittävä merkkipaalu, joka kuvastaa Segan arcade-käännösten kultakautta, jolloin laitteiston rajoja koeteltiin System 18 -arcade-alustan kaoottisen ja nopeatempoisen energian tavoittelemiseksi.

Pelattavuus on virkistävän monipuolista, yhdistäen perinteisen lähitaistelun vauhdikkaisiin juoksuosuuksiin ja ensimmäisen persoonan ammuskeluun. Pelaaja voi valita kolmesta Alien Busters -ryhmän jäsenestä: Karenin, Garthin tai robotti Scooterin. Jokainen hahmo käyttää perinteisten iskujen sijaan energiapohjaisia aseita, kuten liekinheittimiä ja sähköiskuja. Erityismaininnan ansaitsee “Special Attack” -toiminto, joka kutsuu näyttäviä elokuvallisia iskuja – kuten hävittäjien napalmia tai ydinräjähdyksiä – puhdistamaan ruudun avaruusolentojen uhista. Mega Drive -versio laajensi alkuperäistä arcade-peliä kahdella yksinomaisella pelimuodolla: kilpailullisella “Duel”-boss-rush-tilalla ja uusilla tasoilla varustetulla “Underground”-tilalla. Mekaanisesti Alien Storm tunnetaan sulavista hahmoanimaatioistaan ja luovista, usein groteskeista vihollissuunnitteluistaan, jotka hyödynsivät Mega Driven väripalettia luomaan limaisen biomekaanisen estetiikan. Äänimaailma tarjoilee karun industrial-henkisen soundtrackin ja rosoisia digitoituja efektejä, jotka jäljittelevät avaruusolentojen kirkunaa ja energia-aseiden hurinaa.

Julkaisuhetkellä peli oli arvostelu- ja myyntimenestys, jota kiitettiin erityisesti sen vaihtelun ja omituisen huumorin vuoksi – esimerkiksi Alien Bustersien tukikohtana toimii hampurilaisauto. Lehtiarvostelijat ylistivät käännöstä arcaden nopeuden ja intensiteetin säilyttämisestä, vaikka jotkut huomauttivatkin pelin lyhyydestä. Alien Stormin omaleimainen scifi-ilme tarjosi raikkaan vastakohdan ajan fantasia-aiheisille mätkinnöille. Vaikka jälkikäteen on huomautettu, että taistelu ei tunnu aivan yhtä tarkalta kuin Streets of Ragessa, peli muistetaan lämmöllä luovuudestaan ja tavastaan yhdistää kolme erillistä pelilajityyppiä yhtenäiseksi 16-bittiseksi kokonaisuudeksi.