Manual: Sonic the Hedgehog 2

Kuvaus

Master Systemin Sonic the Hedgehog 2 on luonteeltaan täysin erilainen kokemus kuin tunnettu Mega Drive -versio. Kuten konsolin ensimmäinen Sonic the Hedgehog, myös tämä kehitettiin omana pelinään 8-bittiselle laitteistolle omine kenttineen, tarinankerrontoineen ja mekaniikkoineen. Juoni on suoraviivainen mutta erottuva: Tohtori Robotnik on kaapannut Tailsin, ja Sonicin on pelastettava ystävänsä keräämällä kenttiin kätkettyjä kaaossmaragdeja. Tämä versio on käytännössä identtinen Game Gear -painoksen kanssa.

Kentät noudattavat tuttua teemaan perustuvaa jakoa, jossa jokainen alue koostuu kahdesta näytöksestä ja huipentuu pomotaisteluun. Alueita ovat muun muassa Grass Land, Underground, Sky High, Aqua Lake, Green Hill sekä Crystal Egg. Suunnittelussa painottuvat tarkat hypyt ja ansat, sen sijaan että haettaisiin 16-bittisten pelien vauhdikasta vuoristoratamaista tuntumaa. Vaikeustaso on nousujohteinen, ja myöhemmät kentät vaativat tarkkaa ajoitusta sekä virheiden välttämistä. Peli muistuttaa rakenteeltaan lähes seikkailua: toisin kuin 16-bittisissä versioissa, joissa smaragdit ansaitaan bonuskentissä, tässä ne on piilotettu itse pelikenttiin, mikä tekee tutkimisesta elinehdon. Pomotaistelut ovat omaperäisiä, sillä Sonic kohtaa Robotnikin ilman sormuksia, mikä tarkoittaa yhdestä osumasta koituvaa välitöntä kuolemaa. Tämä tekee kohtaamisista huomattavasti tiukempia kuin muissa Sonic-peleissä.

Sonicin liikearsenaali on karsittu. Spin dash puuttuu, joten vauhdin hallinta ja huolellinen tasohyppely ovat ratkaisevassa roolissa. Yksi pelin erikoisuuksista on liitovarjo, joka erottaa sen 16-bittisistä peleistä. Sky High -kentässä Sonic voi tarttua riippuliitimeen ylittääkseen pitkiä kuiluja. Sen hallinta vaatii harjoittelua: kun Sonic tarttuu liitimeen, pelaajan on kallistettava sitä ylös ja alas ilmavirtauksia hyödyntääkseen. Ylös vetäminen hidastaa vauhtia mutta nostaa korkeutta, kun taas alas painaminen nopeuttaa menoa korkeuden kustannuksella. Väärä liike johtaa helposti syöksyyn tai törmäykseen, joten kyse on rytmitajusta eikä pelkästä nopeudesta.

Vastaanotto oli aikoinaan vaihteleva. Fanit arvostivat jatko-osaa Master Systemille erityisesti Euroopan ja Brasilian kaltaisilla markkinoilla, joissa konsoli oli suosittu, mutta monet huomauttivat sen haastavasta vaikeustasosta ja hitaammasta temmosta verrattuna Mega Drive -versioon. Pelasin itse Game Gear -versiota heti julkaisussa, ja lapsena koin vaikeustason todella karuksi. Nykypäivän mittapuulla peli on monille lähes mahdoton läpäistä. Jälkikäteen tarkasteltuna kyseessä on yksi haastavimmista Sonic-peleistä, jolla on vahva ja oma identiteettinsä verrattuna valtavirran 16-bittiseen kokemukseen.