Shinsetsu Yumemi Yakata: Tobira no Oku ni Dareka ga…

Kuvaus

Shinsetsu Yumemi Yakata: Tobira no Oku ni Dareka ga… on FMV-pohjainen visuaalinen seikkailu ja suora jatko-osa alkuperäiselle Mega-CD-pelille Yumemi Yakata (länsimaissa tunnettu nimellä Yumemi Mystery Mansion). Tämä varhainen Saturn-julkaisu esitteli konsolin kykyä käsitellä aiempaa monimutkaisempia esirenderoituja 3D-ympäristöjä ja videostriimausta verrattuna edeltävään 16-bittiseen sukupolveen.

Peli tarjoaa ensimmäisen persoonan näkymän, jossa navigoidaan salaperäisen, perhosten täyttämän kartanon aavemaisissa huoneissa. Pelaaja omaksuu sisarensa katoamista tutkivan henkilön roolin, joka päätyy osaksi yliluonnollista juonittelua, johon kytkeytyvät ”Vanhin” sekä kartanon aavemaiset asukkaat. Pelattavuus painottuu vahvasti tutkimiseen ja vuorovaikutukseen: paikasta toiseen siirrytään videotransitioiden välityksellä ja pulmia ratkotaan objekteja tutkimalla sekä kartanon asukkaiden kanssa keskustelemalla. Tunnelma tavoittelee goottilaista jännitystä, jota tukevat minimalistinen, hyytävä soundtrack sekä omintakeinen visuaalinen tyyli, jossa hahmot esiintyvät leijuvina, läpikuultavina 3D-päinä tai perhosina.

Mekaanisesti peli käyttää yksinkertaista kursoripohjaista käyttöliittymää ympäristön kanssa toimimiseen. Erikoista kyllä, toisin kuin edeltäjänsä, peli ei tue hiiriohjainta. Merkittävä lisäys on tietyissä kohdissa käytettävä peliaikakello, joka tuo pulmanratkaisuun kiireen tuntua. Teknisesti peli hyödyntää Saturnin kykyä striimata Cinepak-videotiedostoja korkeammalla bittivirralla kuin Mega-CD, mikä mahdollisti sulavammat siirtymät ja yksityiskohtaisemmat taustat. Vaikka laatu on nykymittapuulla vaatimatonta, se oli aikanaan merkittävä loikka eteenpäin visuaalisessa uskollisuudessa. Versio sisältää myös täyden ääninäyttelyn aavemaisille hahmoille.

Julkaisuhetkellään Shinsetsu Yumemi Yakata huomioitiin parantuneesta graafisesta laadustaan, mutta aikakauden arviot olivat tunnelman osalta ristiriitaisia. Sega Saturn Magazine ja Weekly Famitsu nostivat esiin, että vaikka grafiikka oli teknisesti ylivertaista alkuperäiseen nähden, se menetti osan 16-bittisen version rosoisesta charmista. Jotkut kriitikot huomauttivat myös pelin lyhyydestä ja vähäisestä haastetasosta. Retrospektiivisesti se toimii näytteenä 32-bittisen ajan alkuajoista, jolloin CD-pohjaisen 16-bittisen sukupolven FMV-vetoinen suunnitteluajattelu kukoisti vielä kehittäjien kokeillessa uuden laitteiston rajoja.