Pro-Pinball: The Web

Kuvaus

Pro Pinball: The Web mullisti virtuaalisen flipperigenren. Siinä missä aikalaiset, kuten True Pinball tai Tilt!, tarjosivat kokoelmia erilaisista pöydistä, Pro Pinball keskittyy yksinomaan yhteen äärimmäisen monimutkaiseen koneeseen. Tämän yhden pöydän mekaaninen yksityiskohtaisuus oli ennenkuulumatonta: peli rakennettiin korkean resoluution esirenderöidyistä resursseista, jotka puskivat Sega Saturnin suorituskyvyn äärimmilleen luodakseen tiiviin ja tunnelmallisen ympäristön.

Kokemus rakentuu huipputeknisen, kyberpunk-henkisen pöydän ympärille, jossa on syvä ja monikerroksinen tehtävärakenne. Toisin kuin varhaisemmissa peleissä, joissa tavoitteena oli vain osua välkkyviin valoihin, The Web vaatii pelaajalta tarkkoja suoritussarjoja edetäkseen kohti lopullisia “Frenzy”-tiloja. Uppoutumisen takaa tekninen toteutus: pelin pallofysiikka huomioi kitkan, kierteet ja liikemäärän realismilla, joka ylitti tuon ajan kilpailijat. Äänimaailma on yhtä lailla korkealaatuinen hyödyntäen Redbook CD-DA -raitoja, jotka tarjoavat rosoista teollista soundtrackia ja täydentävät puskurien sekä flippereiden mekaanisia ääniefektejä luoden aidon “arkadi-kellarin” tunnelman.

Sega Saturnin kirjastossa peli asettuu kovaan kilpailuun. Verrattuna True Pinballiin, joka hyödynsi Saturnin VDP2-piiriä tarjotakseen terävän korkean resoluution tilan neljällä eri pöydällä, The Web on huomattavasti kliinisempi simulaattori. Siinä missä edellä mainittu oli helposti lähestyttävä, The Web priorisoi pallon kierteitä ja liikkeen laskentaa. Järjestelmän toiseen “kultastandardiin”, KAZe:n Digital Pinball: Last Gladiatorsiin verrattuna se tarjoaa erilaista syvyyttä. Last Gladiators tavoittaa japanilaisen pelihallin energian, kun taas The Web tuntuu fysiikkasimulaatiolaboratoriolta, joka vaatii 1990-luvun puolivälin konsolipeleille epätavallista ammattimaista tarkkuutta ja ajoitusta.

PAL-alueen julkaisuna peli edustaa hetkeä, jolloin eurooppalaiset kehittäjät ajoivat 32-bittistä laitteistoa äärirajoilleen – ei sprite-määrällä, vaan monimutkaisella matemaattisella mallinnuksella. Vaikka DOS/PC-versiota ylistettiin, konsoliversioiden 32-bittinen toteutus oli aina kompromissi. Tästä huolimatta rohkea yhden pöydän konsepti muuttui pelin suurimmaksi vahvuudeksi. Se on ehdottomasti tutustumisen arvoinen, mikäli haluat kokea aikakauden kunnianhimoisimman flipperisimulaation.