RUN=DIM as Black Soul

Kuvaus

Dreamcast-konsolille julkaistu RUN=DIM as Black Soul edustaa ajanjaksoa, jolloin kokeellinen mecha-pohjainen tarinankerronta ja pelisuunnittelu kukoistivat Japanin markkinoilla. Vaikka peli ei tavoita tunnetumpien nimikkeiden hiotumpaa kokonaisuutta tai narratiivista syvyyttä, se on oiva esimerkki Dreamcastin elinkaaren loppuvaiheen kehittäjien pyrkimyksestä rikkoa teknisiä ja temaattisia rajoja laitteiston asettamien puitteiden sisällä. Pelillisesti RUN=DIM as Black Soul tarjoaa epätavallisen sekoituksen taktista strategiaa ja reaaliaikaisia elementtejä, mikä voi tuntua pelaajasta yhtä aikaa kiehtovalta ja hajanaiselta. Sen visuaalinen ilme, vaikka nykystandardeilla vaatimaton, kantaa omaleimaista estetiikkaa, jossa yhdistyvät kyberpunk-sävyt ja minimalistinen käyttöliittymäsuunnittelu. Maailmanrakennus viittaa monikerroksiseen, dystooppiseen tulevaisuuteen, mutta suuri osa tarinasta jää tavoittamattomiin ilman taustamateriaaleja tai japanin kielen taitoa. Verrattuna aikalaisiinsa, kuten PlayStation 2:n Armored Core 2:een tai Dreamcastin Virtual On: Oratorio Tangramiin, RUN=DIM asettuu selvästi kokeellisempaan ja rosoisempaan kategoriaan. Se nojaa vahvasti narratiiviseen abstraktioon ja taktiseen rytmitykseen. Vaikka pelistä puuttuu muiden nimekkäiden julkaisujen mekaaninen tarkkuus ja tuotantoarvot, se tavoittelee introspektiivistä ja tunnelmallista otetta, jota näki harvoin tuon ajan mecha-peleissä. Tämä poikkeavuus tekee siitä vaikeasti lähestyttävän, mutta kenties juuri siksi erottuvan teoksen keräilijöille, jotka arvostavat genren käsitteellistä laajuutta enemmän kuin valtavirran suosiota. Loppujen lopuksi peli on kurkistus videopelihistorian hetkeen, jolloin kehittäjät uskalsivat paneutua niche-mekaniikkoihin ja monimutkaisiin teemoihin ilman paineita laajasta markkinamenestyksestä.