TechnoClash

Kuvaus

TechnoClash seuraa Ronaan-velhoa, jonka kotimaa syöksyy kriisiin, kun koneet tunkeutuvat taianomaiseen maailmaan ja mahtava sauva varastetaan. Matka vie pelaajan fantasian ja teollisen nuhruisuuden törmäyskurssille, Las Vegasin loistosta romutarhoille, aavikoille ja itse Koneimperiumin ytimeen. Tämä antaa pelille sen vaatimatonta mainetta terävämmän identiteetin. Pelin ydin on sen nimessä: vanha taikuus kohtaa uuden teknologian ympäristössä, joka vaihtelee mystisen seikkailun ja synkän mekaanisen tunkeutumisen välillä.

Peli on yksinpelattava, ylhäältä päin kuvattu toimintapeli kevyillä roolipelimausteilla. Pelaaminen rakentuu etähyökkäysten, loitsujen, aseiden keräilyn ja tasojen välillä tehtävien kumppanivalintojen ympärille. Kenttien alussa pelaaja valitsee avukseen joko velho-oppipoika Chazin tai palkkasoturi Farrgin, mikä muuttaa taisteludynamiikkaa Ronaanin raivatessa tietään tiheiden vihollislaumojen ja vaarallisten ympäristöjen läpi. Tahti muistuttaa enemmän toiminnallista labyrinttitaistelua kuin puhdasta roolipeliä; pelaajan on jatkuvasti hallittava etäisyyksiä, hyökkäyskulmia ja selviytymistä vihollisia vastaan, joiden erottaminen kiireisistä taustoista voi olla haastavaa.

Peli vertautuu lähinnä Gauntletiin, erityisesti yläviistosta kuvatun kuvakulman, vihollismassojen paineen ja fantasiataistelun osalta, mutta TechnoClash tuo mukaan oman, tarkemmin määritellyn scifi-fantasian tunnelmansa. Se sijoittuu Mega Drive -kuriositeettien, kuten Fatal Labyrinth ja Beyond Oasis, joukkoon yrityksenä tuoda seikkailujärjestelmiä Segan nopeatempoiselle laitteistolle, vaikka se jääkin vaille lajityypin parhaiden edustajien hienosäätöä ja selkeyttä. Peli heijastaa Electronic Artsin kokeellista Genesis-kautta, jolloin yhtiö tuki omalaatuisia konsolikonsepteja ennen markkinoiden kapeutumista turvallisempiin kaavoihin. Aikalaisvastaanotto oli vaihtelevaa: aseiden ja loitsujen monipuolisuutta kiitettiin, mutta grafiikkaa ja äänimaailmaa pidettiin keskinkertaisina, ja kritiikkiä tuli myös pelin vaikeustasosta sekä visuaalisesta luettavuudesta. Jälkikäteen tarkasteltuna kyseessä on haastava, epätasainen ja omaleimainen Mega Drive -yksinoikeus, joka on mielenkiintoisempi narratiivisen teemansa kuin pelimekaniikkansa puolesta.