R-Types

Kuvaus

R-Types on kokoelmalevy, joka sisältää täydelliset kolikkopelikäännökset Iremin perusteellisista vaakasuunnassa etenevistä räiskintäpeleistä: vuoden 1987 R-Type ja vuoden 1989 R-Type II. Sen sijaan, että kehittäjät olisivat päivittäneet grafiikkaa 32-bittisiksi tai muuttaneet pelimekaniikkaa, he keskittyivät tinkimättömään emuloinnin tarkkuuteen. Lopputuloksena säilyivät pikselintarkka resoluutio, alkuperäinen spriten välkyntä ja jopa alkuperäisten arcade-piirilevyjen raudan aiheuttama hidastelu.

Molempiin peleihin kuuluu olennaisena osana Force-podi, tuhoutumaton apuyksikkö, jonka pelaaja voi kiinnittää R-9a Arrowhead -aluksensa etu- tai takaosaan imemään vihollistulta tai irrottaa toimimaan itsenäisenä, vapaasti kelluvana tykkitornina. Kokoelman kruunaa kattava tietokanta, R’s Museum, joka sisältää tarkkaa aikajanadokumentaatiota, katseltavia 3D-malleja biomekaanisista Bydo-vihollisista ja aluksista sekä uudelleenrenderöityjä Full Motion Video -alkuvideoita.

Aikalaislehdistö ylisti kokoelmaa sen kompromissittomasta uskollisuudesta lähdemateriaalille. Kriitikot korostivat toistuvasti R’s Museum -osion merkitystä laadukkaana lisänä, joka toi pakettiin tarvittavaa syvyyttä. Julkaisu kohtasi kuitenkin turhautumista brutaalin, kolikoita nielaisevan vaikeustasonsa vuoksi. Arvostelijat huomauttivat, että koska kyseessä olivat suorat arcade-käännökset, muistipeliin perustuva “yhdestä osumasta poikki” -suunnittelu tuntui kotikonsoleilla kohtuuttoman rankaisevalta, kun kolikoita ei tarvinnut enää syöttää koneeseen. Osa kriitikoista kyseenalaisti myös täysihintaisen levyn tarjoaman vastineen rahalle, kun sisältönä oli vain kaksi suhteellisen lyhyttä arcade-peliä. Jälkikäteen tarkasteltuna R-Types on arvostettu lopullisena ja äärimmäisen uskollisena esityksenä kahdesta lajityypin peruspilarista. Nykypelaajat arvostavat alkuperäisen koodin tiukkaa noudattamista ja ymmärtävät, että pelisarjan kuuluisa vaikeustaso ja tarkka tasosuunnittelu ovat erottamaton osa sen identiteettiä. Se on varhainen esimerkki siitä, miten retropelikokoelmat voivat onnistua tuomaan klassisen, anteeksiantamattoman arcade-mekaniikan yhteen rikkaan oheismateriaalin kanssa.