Scooby-Doo! Mystery Mayhem

Kuvaus

Scooby-Doo! Mystery Mayhem vei sarjan kohti jäsennellympää, seikkailupainotteisempaa rakennetta ja etääntyi edeltäjänsä, Night of 100 Frights -pelin, tasohyppelykeskeisyydestä. A2M-studion (Artificial Mind and Movement) kehittämä ja THQ:n vuonna 2004 julkaisema peli ajoitettiin hyödyntämään Scooby-Doo 2: Monsters Unleashed -elokuvan ympärillä vallinnutta kiinnostusta. Se tavoittaa piirrettyjen episodimaisen luonteen luopumalla yhtenäisestä maailmasta viiden erillisen “jakson” hyväksi. Pelin suunnittelusuunta korosti brändin aitoutta nuoremmalle yleisölle ja toimi tutkivana porttipelinä PlayStation 2 -aikakauden lisensoitujen pelien kultakaudella.

Pelattavuus rakentuu Shaggyn ja Scoobyn välisen kumppanuuden varaan, jossa pelaajan on hyödynnettävä hahmojen yksilöllisiä vahvuuksia: Shaggy siirtää painavia esineitä, kun taas Scoobyn pieni koko mahdollistaa ahtaisiin paikkoihin pääsyn. Peli esitteli Tome of Doom -kirjan, yliluonnollisen esineen, jolla haamuja pyydystetään heikentämisen jälkeen – mekaniikka muistuttaa Luigi’s Mansionia. Toisin kuin monet muut lisensoidut toimintapelit, Mystery Mayhem painottaa hiiviskelyä ja pulmanratkontaa. Peliin kuuluu “pelkomittari” (Fear Meter), joka rankaisee pelaajaa suorista kohtaamisista haamujen kanssa. Pelikierroksiin kuuluu jatkuvaa vihjeiden ja voileivän ainesosien etsintää; jälkimmäisillä avataan hahmokohtaisia minipelejä.

Kehityksessä panostettiin What’s New, Scooby-Doo? -animaatiosarjan alkuperäiseen ääninäyttelijäkaartiin sekä alkuperäisen vuoden 1969 alkutunnuksen 3D-mallinnukseen. Teknisenä saavutuksena peli hyödynsi korkealaatuisia varjostusefektejä, jotka loivat tarvittavaa aavemaista tunnelmaa laitteiston iästä huolimatta. PlayStation 2:n tekniset rajoitteet kuitenkin näkyivät, erityisesti heikkona törmäyksentunnistuksena, joka teki haamujen vangitsemisesta toisinaan turhauttavaa. Visuaalisesti peli käyttää perusmallisia 3D-malleja ja usein sumeita tekstuureja.

Scooby-Doo! Mystery Mayhem otettiin lapsille suunnattuna pelinä yleisesti ottaen hyvin vastaan, vaikka sen lyhyyttä – noin viiden tunnin pelikestoa – kritisoitiin. Arvosteluissa kiitettiin erityisesti sarjan alkuperäistä ääninäyttelijäkaartia. Lehtikritiikeissä kehuttiin tunnelmallista äänisuunnittelua ja uskollisuutta Mystery Inc. -hengelle, joskin syvyyden puutetta monimutkaisempiin toimintaseikkailuihin huomautettiin. Vastaanotto oli vahvinta sarjan fanien keskuudessa, jotka arvostivat siirtymää taktisempaan haamujen pyydystämiseen. Jälkikäteen tarkasteltuna se on toimiva ja tunnelmallinen sovitus, joka muistetaan onnistuneesta siirtymästä 2D-animaatiosta 3D-tutkimusmatkailuun ja 35-vuotiaan lisenssin kunnioittavasta käsittelystä.