Tourist Trophy: The Real Riding Simulator (Platinum)

Kuvaus

Tourist Trophy: The Real Riding Simulator näki päivänvalon vuonna 2006, kun Polyphony Digital ja sarjan luoja Kazunori Yamauchi käänsivät legendaarisen ajofysiikkamoottorinsa moottoripyöräilyn maailmaan. PlayStation 2:n elinkaaren loppupuolella julkaistu teos edustaa aikakautensa tinkimätöntä, simulaatiopainotteista pelisuunnittelua. Se hylkäsi MotoGP:n tai Splashdownin kaltaisten pelien armollisemman arcade-otteen vaativan ja hyperrealistisen fysiikkamallin tieltä. Polyphonyn moottoripyöräharrastajien intohimoprojektina syntynyt teos oli käytännössä moottoripyöräversio Gran Turismo 4:stä, hyödyntäen samaa teknologiaa tarjotakseen kunnianosoituksen globaalille moottoripyöräkulttuurille.

Pelimekaniikka rakentuu yli 100 lisensoidun moottoripyörän ympärille, sisältäen valmistajia kuten Honda, Yamaha, Kawasaki ja Ducati, aina 1970-luvun klassikoista moderneihin superpyöriin. Eteneminen seuraa tiukasti Gran Turismon kaavaa: pelaajan on suoritettava vaativia lisenssitestejä päästäkseen osallistumaan edistyneisiin mestaruussarjoihin. Tourist Trophy kuitenkin esittelee autosimulaattoreista poikkeavan ydinmekaniikan: kuljettajan kehon. Pelaaja ei ainoastaan säädä pyörän jousitusta tai välityssuhteita, vaan joutuu optimoimaan kuljettajan ajoasentoa, kallistuskulmia ja pään asentoa, jotka vaikuttavat dynaamisesti painopisteeseen ja kurviajoon. Lisäksi tarjolla on sadoittain aitoja kypäriä, ajopukuja ja saappaita.

Teknisesti peli nojautuu vahvasti Gran Turismo 4:n optimoituun grafiikkamoottoriin, joka puristi PlayStation 2:n raudan äärimmilleen. Saavutus näkyy pyörien yksityiskohtaisuudessa ja sulavissa, liikkeentunnistuksella toteutetuissa animaatioissa, jotka tavoittelevat 60 FPS:n ruudunpäivitysnopeutta. Peli toi mukanaan useita ratoja suoraan GT4:stä, kuten Nürburgring Nordschleifen ja Trial Valencian kaltaisten lisäysten ohella. Rajoitteitakin oli: korkean polygonimäärän ylläpitämiseksi lähdöissä nähtiin vain neljä pyörää kerrallaan. Perinteinen valuuttajärjestelmä oli poistettu, joten pyöriä ei voinut ostaa krediiteillä, vaan ne oli ansaittava “Challenge”-kisoista. Huomionarvoista on, että vaikka NTSC-versio tuki korkearesoluutiotiloja, PAL-versio jäi vaille näitä ominaisuuksia.

Julkaisuhetkellä Tourist Trophy otettiin lämpimästi vastaan moottoripyöräpuristien keskuudessa, mutta se jakoi mielipiteitä laajemman pelaajakunnan parissa. Arvostelijat kehuivat fysiikkamoottoria ja audiovisuaalista loistoa, mutta rento pelaaja kritisoi jyrkkää oppimiskäyrää ja perinteisen etenemisjärjestelmän puutetta. Nykyään se nähdään yhtenä aikakautensa omaleimaisimmista kulttiklassikoista, joka säilyy PlayStation 2 -kirjaston määrittelevänä teoksena kaikille kaksipyöräisten ystäville.