Wolfenstein: The Old Blood

Kuvaus

Vaihtoehtoiseen vuoteen 1946 sijoittuva Wolfenstein: The Old Blood seuraa B.J. Blazkowiczin soluttautumista Wolfensteinin linnaan, tavoitteena paljastaa Deathsheadin tukikohdan salaisuudet. Tarina jakautuu kahteen toisiinsa kytkeytyvään kampanjaan: Rudi Jäger and the Den of Wolves ja The Dark Secrets of Helga von Schabbs, jotka siirtyvät vakoilusta ja vankilapaosta okkulttiseen kauhuun. Siinä missä The New Order nojautui dystooppiseen painoarvoon, The Old Blood omaksuu tietoisesti pulp-henkisen, liioitellun sävyn ammentaen klassisesta kauhuelokuvasta ja pelisarjan natsien okkultismiin kytkeytyvistä juurista.

Pelin ensimmäinen puolisko keskittyy soluttautumiseen ja vastarintaan B.J:n navigoidessa Wolfensteinin linnan sokkeloisilla käytävillä. Ympäristö on harkittu kunnianosoitus Wolfenstein 3D -klassikolle, herättäen nostalgiaa arkkitehtuurillaan, salakäytävillään ja militaristisilla vartijoillaan. Jälkimmäinen puolisko kääntyy jyrkästi kauhun puolelle, kun Helga von Schabbsin muinaisten kryptien kaivaukset vapauttavat eläviä kuolleita. Tämä sävynmuutos muuttaa pelin sotatarinasta yliluonnolliseksi trilleriksi, joka hyödyntää b-elokuvista tuttuja natsizombi- ja kirottujen reliikkien trooppeja.

Pelimekaanisesti The Old Blood säilyttää The New Orderista tutun vauhdikkaan tulitaistelun, mutta esittelee uusia työkaluja, erityisesti putken, joka toimii sekä lähitaisteluaseena että kiipeilyvälineenä. Taistelu on herkeämätöntä, ja pelaaja kohtaa aaltoja Supersoldaten-sotilaita, Panzerhund-koiria sekä lopulta zombimaisia Shamblereita. Suunnittelu painottaa korkeaoktaanista toimintaa tarinallisen hienovaraisuuden sijaan pitäen pelaajan lähes jatkuvassa tulitaistelussa.

Temaattisesti peli tutkii tieteen, myyttien ja pelon risteyskohtia. Vaikka yliluonnolliset elementit esitetään okkulttisen kauhun muodossa, niille vihjataan usein tieteellisiä selityksiä, mikä hämärtää mystiikan ja teknologian välistä rajaa – toistuva teema Wolfenstein-sarjassa. Sävyltään teos on tarkoituksellisen pulp-henkinen ja liioiteltu karikatyyrimäisine roistoineen, groteskeine kokeineen ja korostuneine spektaakkelimaisuuksineen. Siinä missä The New Order inhimillisti hahmojaan ja nojautui tragediaa kohti, The Old Blood kylpee b-elokuvien liioittelussa, asemoituen samanaikaisesti niin kunnianosoitukseksi kuin pastissiksikin.

Peliä kiitettiin taistelun intensiivisyydestä, nostalgiasta ja kauhun sävyttämästä ilmapiiristä, vaikka osa pelaajista koki tarinan jäävän vaille The New Orderin tunteellista syvyyttä. Tonaliteetin muutos pulp-kauhuun oli jakava tekijä: osalle se oli virkistävä paluu sarjan juurille, toisille taas sisällöllisesti kevyempi kokemus. Siitä huolimatta se tunnustetaan vankaksi itsenäiseksi laajennukseksi, joka yhdistää The New Orderin maanläheisen dystopian ja sarjan pitkän historian okkulttisen pulpin saralla.