Chōkūkan Night: Pro Yakyū King

Kuvaus

Chōkūkan Night: Pro Yakyū King on Japanin markkinoille yksinoikeudella julkaistu baseball-peli, joka saapui Nintendo 64 -konsolin elinkaaren alkuvaiheessa vuoden 1996 lopulla. Virallisiin NPB-joukkue- ja pelaajalisensseihin pohjautuva teos tarjosi kaikki 12 japanilaista ammattilaisjoukkuetta täysin polygonipohjaisessa muodossa aikana, jolloin useimmat genren edustajat luottivat yhä 2D-spriteihin tai näennäiskolmiulotteisiin tehosteisiin. Realismin tavoittelun sijaan peli hyödynsi “super-deformed”-tyylin kaksipäisiä hahmomalleja, joiden yksilölliset kasvografiikat tekivät tunnetuista tähdistä ja managereista välittömästi tunnistettavia myös sarjakuvamaisessa ulkoasussa.

Pelin merkittävin tekninen edistysaskel oli Nintendo 64:n ohjainsauvan ja 3D-laitteiston hyödyntäminen täysin polygonipohjaisen baseball-kokemuksen luomiseksi. Se mahdollisti suoran tähtäimen lyönneissä, vivahteikkaan syöttökontrollin ja dynaamisen kameratyöskentelyn, joka seurasi peliä kentällä. Teos tuki neljän pelaajan yhtäaikaista toimintaa, ja ohjaus voitiin määrittää pelipaikan mukaan, mikä teki yhteistyöstä ja kilpailullisesta moninpelistä poikkeuksellisen joustavaa. Tavallisten näytösotteluiden ja pennant-pelimuotojen lisäksi mukana oli muokkaustila, kehitystila pelaajien vahvistamiseen sekä erikoisuuksia, kuten Moonlight Wolves -parodiajoukkue ja omalaatuisia stadioneita – mukaan lukien kuun alhaisen painovoiman areena sekä rantakenttä, jossa hiekka vaikuttaa liikkumiseen ja pallon käyttäytymiseen. Pelin mieleenpainuvinta antia ovat sen liioitellut visuaaliset vitsit: lyöjät saattavat jäätyä paikoilleen kolmannen palon merkiksi tai särkyä teatraalisesti osumista, mikä kääntää vakavasti otettavan lisenssiurheilun ilkikuriseen ja absurdin suuntaan.

Jälkikäteen tarkasteltuna Chōkūkan Night: Pro Yakyū King on sekä pätevä varhainen 3D-baseball-peli että aito “baka-ge”. Japanilaisessa pelikritiikissä peliä kiitettiin teknisestä kunnianhimosta, vaikka sisällön määrä oli suhteellisen vähäinen sen korkeaan hintaan nähden. Yleisiä kritiikin kohteita olivat syvempien pitkäkestoisten pelimuotojen puute, lyönti- ja kenttäpelin hienosäädön puutteet sekä kankea tallennusjärjestelmä, joka vaati Controller Pakin ja haukkasi lähes kaiken sen tallennustilan. Siitä huolimatta peli oli tärkeä varhainen N64-urheilukokeilu, joka yhdisti aidon liigalisenssin arcade-huumoriin ja löysi oman yleisönsä erikoisuuksistaan huolimatta.