Mario Party 10

Kuvaus

Mario Party 10 on pelisarjan ensiesiintyminen teräväpiirtona. Se jatkaa edellisessä osassa esiteltyä kokeilevaa “kaikki autossa” -liikkumismekanismia ja pyrkii hyödyntämään konsolin kahden näytön ratkaisua mielekkäällä tavalla. Tämä värikäs ja hiottu lautapelikokemus toimii teknisenä näyttönä Wii U -konsolin kyvystä piirtää Sienivaltakuntaa eloisasti 60 fps -nopeudella. Peli on kehityksensä ja markkinointinsa puolesta kiehtova, sillä se sijoittuu täydellisesti Nintendon panostukseen “epäsymmetrisestä pelattavuudesta” sekä voimakkaaseen laajentumiseen amiibo-markkinoilla.

Tämän osan vetonaula on Bowser Party, viiden pelaajan tila, joka hyödyntää Wii U GamePadia tavalla, johon vain harva peli kykeni. Yksi pelaaja ottaa Bowserin roolin GamePadin näytöllä, kun taas neljä muuta pelaajaa liikkuu yhdessä ajoneuvossa television ruudulla. GamePadia käyttävä pelaaja hyödyntää kosketusnäyttöä ja gyroskooppiohjausta tulen syöksemiseen tai esteiden kallisteluun tavoitteenaan tyhjentää muiden pelaajien sydämet ennen kuin he saavuttavat laudan lopun. Tämä epäsymmetrinen tasapaino luo kiihkeän “yksi vastaan neljä” -dynamiikan, joka on ainutlaatuinen tälle laitesukupolvelle, tehden pelistä merkittävän hankinnan kenelle tahansa GamePadin erityisestä pelattavuudesta kiinnostuneelle.

Mekaanisesti peli esitteli myös amiibo Partyn, joka vaati fyysisiä amiibo-hahmoja teemapohjaisten lautojen avaamiseen ja perinteisemmän Mario Party -kokemuksen pelaamiseen. Teknisesti peli on visuaalisesti merkittävä harppaus eteenpäin Wii-ajasta; se sisältää tarkat tekstuurit ja korkealaatuisen valaistuksen, jotka myöhemmin asettivat standardin Switchin Super Mario Party -pelille. Se pyörii vakaalla 1080p-resoluutiolla (skaalattuna) ja 60 fps -nopeudella, mikä varmistaa, että yli 70 minipelin valikoima tuntuu responsiiviselta ja visuaalisesti terävältä.

Julkaisunsa aikaan Mario Party 10 sai ristiriitaisen vastaanoton pitkäaikaisilta faneilta, jotka kaipasivat N64- ja GameCube-osien yksilöllistä liikkumista, mutta se sai kiitosta tuotantoarvoistaan ja Bowser Party -tilan puhtaasta kaaoksesta. Peli on keskeinen esimerkki Nintendon 2010-luvun puolivälin “toy-to-life” -strategiasta, ja se tallentaa historian havinaa ajalta, jolloin fyysiset keräilyesineet oli integroitu syvälle heidän keskeisiin ohjelmistokokemuksiinsa. Se on kirkas, hiottu ja teknisesti pätevä julkaisu, joka korostaa Wii U -aikakauden kokeilevaa henkeä.