Bleemcast! for Metal Gear Solid

Kuvaus

Bleemcast! for Metal Gear Solid oli yksi kolmesta virallisesti julkaistusta Bleemcast!-levystä Sega Dreamcastille. Sen avulla PlayStation-version Metal Gear Solid -pelistä pystyi pelaamaan Dreamcast-laitteistolla parannetulla grafiikalla, suodatetuilla tekstuureilla ja korkeammalla resoluutiolla. Se oli peliin sidottu ratkaisu, toisin kuin alun perin kaavailtu laajempi emulaattori, ja se tuki tallennusta VMU-korteille.

Toisin kuin PC-pohjainen Bleem!-emulaattori, Bleemcast! kirjoitettiin alusta alkaen SH-4-konekielellä hyödyntämään Dreamcastin arkkitehtuuria. Kehittäjät ilmoittivat alun perin suunnitelmistaan julkaista monen pelin kokoelmia, mutta Sonyn käynnistämät oikeustaistelut pakottivat heidät supistamaan toimintaansa. Lopulta vain kolme virallista Bleemcast!-levyä näki päivänvalon: Gran Turismo 2, Tekken 3 ja Metal Gear Solid.

Metal Gear Solid -levy oli merkittävä, koska se ajoi peliä VGA/480p-resoluutiolla, joka on nelinkertainen PlayStationin natiiviresoluutioon nähden. Tämä tarkoitti terävämpiä visuaaleja, puhtaampia tekstuuria ja kokoruudun reunojen pehmennystä, mikä paransi ympäristöjen ja hahmomallien ilmettä huomattavasti. Tekstuurit suodatettiin, jolloin kyltit ja yksityiskohdat muuttuivat luettaviksi, ja peli pyöri Dreamcastilla sulavasti. Erityisen tärkeää oli, että Bleemcast! tuki tallennusta ja latausta Dreamcastin VMU-korteille, mikä teki kokemuksesta täysin pelattavan.

Toiminnallisesti itse peli pysyi muuttumattomana. Pelaaja ohjasi edelleen Solid Snakea soluttautumaan Shadow Moses -saarelle pysäyttääkseen FOXHOUND-ryhmittymän ydinaseuhan. Kaikki välivideot, ääninäyttely ja pelimekaniikat säilyivät ennallaan. Ero oli esillepanossa: Dreamcastin rauta antoi alkuperäiselle PlayStation-pelille kasvojenkohotuksen, joka muistutti enemmän PC-käännöstä kuin konsoli-emulaatiota.

Vaikka Bleemcast! oli tekninen taidonnäyte, joka ajoi PlayStation-peliä parannetulla grafiikalla, sen rajoitettu saatavuus ja yhteensopivuuden puute tuottivat pettymyksen faneille, jotka odottivat pääsyä koko PlayStation-kirjastoon. Nykyään nämä levyt ovat keräilykappaleita, muisto rohkeasta emulaatiokokeilusta ja uhri Sonyn aggressiiviselle oikeusstrategialle.