Kingdom Hearts II

Kuvaus

Kingdom Hearts II on kiistatta sarjansa mekaaninen huipentuma, laaja toimintaroolipeli, joka julkaistiin PlayStation 2:lle vuoden 2005 lopulla. Se seuraa Soran, Aku Ankan ja Hessun matkaa heidän etsiessään kadonneita ystäviään keskellä valon ja pimeyden välistä sotaa. Peli kuroo umpeen alkuperäisen teoksen ja Game Boy Advancelle julkaistun Chain of Memoriesin välisen juonellisen aukon, syventyen arvoitukselliseen Organization XIII -järjestöön ja “ei-kenenkään” (Nobody) käsitteeseen. Teoksen ilmapiiri on hienostunut yhdistelmä Disneyn nostalgiaa ja sarjan omaleimaista, monimutkaistuvaa draamaa.

Tarina alkaa Soran herätessä vuoden kestäneestä unestaan, mikä johtaa episodimaisiin seikkailuihin tunnetuissa Disney-maailmoissa, kuten Mulannin lohikäärmemaassa ja Painajainen ennen joulua -elokuvan Halloween Townissa. Siinä missä ensimmäinen osa korosti tasohyppelyä ja tutkimista, jatko-osa kääntyi kohti suoraviivaisempaa, elokuvallisempaa rakennetta, jossa painopiste on nopeatempoisessa taistelussa. Peli alkaa ikonisella prologin jaksolla, jossa ohjataan uutta hahmoa, Roxasia, Twilight Townin kaupungissa. Tämä verkkainen alku toimii tunteikkaana perustana koko eepokselle.

Pelimekaniikkaan tuotiin useita järjestelmiä, jotka syvensivät taistelua merkittävästi. Keskeisin lisäys on Reaction Command -järjestelmä, joka hyödyntää tilannekohtaisia kolmiopainikkeen kehotteita näyttävien hyökkäysten tai puolustusliikkeiden suorittamiseen. Toinen peruspilari on Drive Form -järjestelmä, jonka avulla Sora voi yhdistyä kumppaneidensa kanssa muuntautuakseen voimakkaisiin muotoihin, kuten Valor- tai Wisdom-muotoon. Nämä tekniset lisäykset muuttivat alkuperäisen pelin suoraviivaisen taistelun soljuvaksi teräaseiden ja magian baletiksi.

Kingdom Hearts II oli valtava arvostelu- ja myyntimenestys, jota kehuttiin sen visuaalisesta ilmeestä ja Yoko Shimomuran säveltämästä ikonisesta orkesterimusiikista. Paranneltu kameran hallinta ja kumppanien tekoäly tekivät kokemuksesta huomattavasti edeltäjäänsä hiotumman. Vaikka osa pelaajista kritisoi kenttäsuunnittelun suoraviivaisuutta, sisällön määrä – mukaan lukien vapaaehtoinen Sephiroth-pomo-ottelu ja salainen loppu – tarjosi kymmeniksi tunneiksi tekemistä. Kyseessä on PlayStation 2 -aikakauden merkittävä teos, erityisesti myöhemmän Final Mix+ -version muodossa.