Tetsujin

Kuvaus

Tetsujin asettaa pelaajan tiedemiehen luoman äärimmäisen tuhoamiskoneen rooliin, jonka on tarkoitus pyyhkiä ihmiskunta pois. Herättyään tornista, jossa se on koottu, kone hylkää alkuperäisen tarkoituksensa ja alkaa nousta kohti luojaansa. Tarinajaksot, säröilevä viestintä ja karu mekaaninen kuvasto antavat pakoilulle kylmän, unenomaisen laadun, jossa identiteetin etsiminen ja kapina ajavat matkaa halki aution rakennelman.

Peli etenee ensimmäisen persoonan näkökulmasta suljetuissa kerroksissa, jotka muodostavat toisiinsa kytkeytyviä labyrintteja. Pelaajat tutkivat käytäviä, etsivät hissejä ja pääsypisteitä, keräävät aseita ja tarvikkeita sekä tuhoavat robottivartijoita etsiessään reittiä ylöspäin. Liikkuminen noudattaa jäykkää ruudukkomaisua rakennetta, ja taistelu perustuu vihollisten havaitsemiseen ennen kuin niiden hyökkäykset ehtivät ehtymään pelaajan rajalliset elämäpisteet. Tekstuurikartoitetut seinät ja sprite-pohjaiset vastustajat luovat vaikutelman jatkuvasta kolmiulotteisesta ympäristöstä, kun taas CD-äänet, japaninkielinen ääninäyttely ja täyden liikkeen sekvenssit kantavat suuren osan tunnelmasta. Eteneminen riippuu yhtä paljon tornin kartoittamisesta ja toistuvien käytävien tunnistamisesta kuin suorasta tulitaistelusta.

Peli sijoittuu varhaisten ensimmäisen persoonan luolastoseikkailujen ja Wolfenstein 3D:n sekä Doomin vakiinnuttaman räiskintäformaatin välimaastoon. Toisin kuin mainitut teokset, Tetsujin etenee harkitun hitaasti ja painottaa eristäytyneisyyttä, navigointia sekä audiovisuaalista levottomuutta sujuvan toiminnan sijaan. Se oli yksi japanilaisen 3DO-konsolin varhaisimmista julkaisuista ja ilmestyi myöhemmin Pohjois-Amerikassa nimellä Iron Angel of the Apocalypse, säilyttäen japaninkieliset äänet englanninkielisellä tekstityksellä. Jatko-osa Tetsujin Returns toi mukanaan uudelleenrakennetun kehon ja perinteisemmän räiskintätoiminnan, mutta uhrasi osan ensimmäisen osan erikoisesta mekaanisesta tunnelmasta. Aikalaisvastaanotto oli vaihtelevaa sekä Japanissa että lännessä. Kriitikot vastustivat hidasta liikkumista, toisteisia käytäviä, rajoitettua vihollistekoälyä ja kankeaa taistelua, kun taas ymmärtäväisemmät arviot tunnistivat tunnelman, joka erosi useimmista varhaisista CD-pohjaisista räiskintäpeleistä. Jälkikäteen tarkasteltuna kyseessä on omalaatuinen japanilainen 3DO-julkaisun alun teos, jonka tekninen karheus on erottamaton osa sen painostavaa identiteettiä.