Virtua Cop 2

Kuvaus

Virtua Cop 2 jatkaa Ragen, Smartyn ja uuden tulokkaan Janet Marshallin tarinaa, kun he tutkivat E.V.I.L.-syndikaatin jäänteisiin kytkeytyvää rahanpesusalaliittoa. Peli säilytti alkuperäisen rail-shooter-rakenteen, jossa pelaajaa ohjataan kiinteää reittiä pitkin samalla kun tähdätään ja ammutaan ruudulle ilmestyviä rikollisia. Merkittävä uudistus oli mahdollisuus valita kahden reitin välillä tietyissä kohdissa, mikä lisäsi kenttien uudelleenpeluuarvoa. Pelaajat pystyivät myös ansaitsemaan ”justice shot” -pisteitä riisumalla viholliset aseista niiden tappamisen sijaan, ja taustalla olevia esineitä tuhoamalla saattoi löytää lisävoimia, kuten uusia aseita tai terveyttä. Jokaisen kentän huipentavat pomotaistelut olivat mittakaavaltaan ja näyttävyydeltään edeltäjäänsä suurempia.

Esillepano nojasi elokuvallisempaan tyyliin sujuvammalla animaatiolla ja yksityiskohtaisemmilla ympäristöillä. Verrattuna aikalaisiinsa, kuten suojautumismekaniikan esitelleeseen Time Crisisiin, Virtua Cop 2 korosti nopeutta ja tarkkuutta, palkiten pelaajat, jotka kykenivät kohdistamaan laukaukset salamannopeasti ennen vihollisten hyökkäystä. Pelin vaikutus näkyi siinä, miten se muokkasi odotuksia valopyssypeleille asettaen standardin tähtäyksen selkeydelle ja ohjattavuuden vasteelle. Se otettiin hyvin vastaan nopeatempoisuuden, haaroittuvien reittien ja teknisen viimeistelyn ansiosta, ja se muistetaan yhtenä 1990-luvun taitavimmista valopyssypeleistä. Vaikka myöhemmät pelit kuten House of the Dead ja Time Crisis veivät lajityyppiä uusiin suuntiin, Virtua Cop 2 jää historiaan Segan arcade-tuotannon huippuhetkenä ja tarkan räiskinnän mittapuuna.

Dreamcast-versio ei ollut suora arcade-käännös, vaan pikemminkin muokkaus aiemmasta Saturn/PC-koodipohjasta. Vaikka se hyötyi korkeammasta resoluutiosta ja päivitetyistä malleista, se peri myös aiemmista versioista tuttuja rajoitteita. Erityisesti se pyöri 30 kuvan sekuntivauhdilla arkadiversion 60 kuvan sijaan, mikä verotti pelin intensiteettiä. Muihin Dreamcastin pyssypeleihin, kuten Confidential Missioniin tai House of the Dead 2:een verrattuna se tuntui kankeammalta, joskin sarjan fanit saattavat silti nauttia siitä. Tämän vuoksi Saturn-käännöstä pidetäänkin genren ystävien keskuudessa aitona kokemuksena ja Dreamcast-julkaisua tilaisuutena, joka jäi hyödyntämättä.