Golfamania

Kuvaus

Golfamania oli Segan yritys nostaa 8-bittisten urheilupelien tasoa tuomalla mukaan hahmonkehityksen elementtejä. Sanritsun kehittämä ja Segan vuonna 1990 julkaisema teos ilmestyi yksinomaan PAL-alueilla (Eurooppa ja Australia) sekä Brasiliassa, ohittaen Pohjois-Amerikan ja Japanin markkinat kokonaan. Peli edustaa Master Systemin murroskautta, jolloin kehittäjät pyrkivät puristamaan ikääntyvästä raudasta aiempaa syvällisempiä, konsolille räätälöityjä kokemuksia yksinkertaisten kolikkopelikäännösten sijaan. Se merkitsi poikkeamaa Great Golfin kaltaisten nimikkeiden helposti lähestyttävästä pelisuunnittelusta, tarjoten sen sijaan yllättävän vankan ja aikaa vaativan simulaation omistautuneille pelaajille.

Pelimekaniikka perustuu perinteiseen ylhäältä päin kuvattuun kenttäkarttaan ja pelaajan takaa kuvattuun lyöntinäkymään, jossa käytetään tarkkuutta ja voimaa mittaavaa kolmen painalluksen lyöntimittaria. Pelin todellinen innovaatio on kuitenkin tuohon aikaan vallankumouksellinen hahmonluontitila. Pelaajat ansaitsevat kokemuspisteitä suoriutumalla par-tulokseen tai sen alle, minkä jälkeen pisteet voi sijoittaa oman golfaajan voiman, tarkkuuden ja hallinnan kehittämiseen. Tämä kevyt roolipelimäinen eteneminen tekee aluksi armottomasta lyöntimittarista ajan myötä huomattavasti hallittavamman. Peli sisältää harjoitus-, lyöntipeli-, reikäpeli- ja ammattilaisturnaustilat, ja sitä voi pelata jopa neljä pelaajaa vuorotellen.

Teknisesti peli on merkittävä siitä, että sen kasetissa on paristovarmennettu RAM-muisti, mikä oli harvinaisuus Master Systemin urheilupeleissä. Se mahdollisti hahmon tilastojen tallentamisen automaattisesti jokaisen lyönnin jälkeen. Myöhäisen julkaisuajankohdan ansiosta peli hyödyntää Master Systemin rikasta väripalettia luodakseen yksityiskohtaisia ja eloisia väylänäkymiä, jotka erottuivat edukseen aikakauden muista 8-bittisistä peleistä. Kasettikoon rajoitusten vuoksi Golfamania sisältää kuitenkin vain yhden 18-reikäisen kentän. Äänimaailma on rajoittunut toistuvaan taustamusiikkiin, joskin peli sisältää digitoitua puhesynteesiä “Great Shot!” -huudahduksineen.

Julkaisunsa aikaan Golfamania otettiin pääosin hyvin vastaan, ja monet kriitikot ylistivät sitä yhtenä kolmannen konsolisukupolven parhaista golfsimulaatioista. Arvostelijat kiittivät sujuvaa käyttöliittymää, eloisaa grafiikkaa ja koukuttavaa hahmonkehitysjärjestelmää. Kritiikkiä tuli kuitenkin lähes yksimielisesti kenttävalikoiman puutteesta; saman 18 reiän jatkuva pelaaminen rajoitti pelin pitkäikäisyyttä. Nykyään se muistetaan PAL-alueen Master System -kirjaston kiinnostavana, joskin puutteellisena helmenä, joka toi urheilupelien roolipelimäiset mekaniikat yleiseen tietoisuuteen jo kauan ennen Minna no Golfia ja Mario Golfia.