Fighting Vipers

Kuvaus

Fighting Vipers kehitettiin alun perin Model 2 -pelilaudalle ennen sen kääntämistä Sega Saturnille. Hiroshi Kataokan ohjaama ja Yu Suzukin tuottama teos suunniteltiin näyttävämmäksi ja nuorekkaammaksi vastineeksi Virtua Fighter 2:lle, ja se erottui edukseen liioitellulla hahmosuunnittelulla sekä länsimaalaisittain vaikutteita saaneella ilmapiirillään. Pelin yhdeksän taistelijaa kantavat kukin erottuvaa haarniskaa, joka murtuu kamppailun tiimellyksessä. Tämä mekaniikka ei ainoastaan muuta hahmojen ulkoasua, vaan se myös lisää hahmojen vastaanottamaa vahinkoa, mikä tuo taisteluihin taktista syvyyttä. Ottelut käydään seinillä ympäröidyissä areenoissa, joita voi hyödyntää kimmoiskuihin. Jos lopetusisku on riittävän voimakas, vastustajan voi lyödä suoraan seinien läpi, mikä antoi pelille aikoinaan näyttävän ja vauhdikkaan säväyksen. Saturn-käännös säilytti kolikkopelin ydinsisällön, mutta toi mukanaan uusia ominaisuuksia. Harjoittelutila (Training Mode) mahdollisti liikkeiden harjoittelun ohjattuna, kun taas toistotila (Playback Mode) antoi mahdollisuuden tallentaa ja katsella otteluita jälkikäteen – molemmista tuli myöhemmin genren standardeja. Peli hyödynsi Saturnin kuusipainikkeista ohjainta, jolloin kombojen pikanäppäimet saatiin sujuvasti käyttöön. Vaikka visuaalisesti Saturn-versio joutui karsimaan polygonimääristä ja tekstuureista alkuperäiseen nähden, se säilytti nopean rytminsä ja tunnistettavan tyylinsä. Soundtrack yhdisteli rock- ja elektronisia elementtejä, mikä täydensi pelin röyhkeää ja nuorekasta otetta. Vaikka peliä verrattiin aikoinaan syvyyden osalta Virtua Fighter 2:een, se oli riittävän suosittu päätyäkseen myöhemmin Fighters Megamix -crossoveriin ja saamaan jatko-osan. Jälkikäteen tarkasteltuna Fighting Vipers on värikäs kokeilu Segan 3D-taistelupelien perinnössä, joka muistetaan erityisesti haarniskan murtamisjärjestelmästään ja suljetuista areenoistaan.