Dragon Drive D-Masters Shot

Kuvaus

Dragon Drive: D‑Masters Shot käänsi Dragon Drive -mangan ja -animen nopeatempoiseksi toimintapeliksi, joka yhdisteli vapaasti lennettäviä areenataisteluita ja satunnaisia raiteilla eteneviä ammuskeluosuuksia. Pelaajat ohjastivat lohikäärmeitä suurilla ulkoilmastageilla hyödyntäen lukituspohjaista tähtäystä, syöksyjä ja hyökkäysketjuja vihollisaaltojen kukistamiseksi. Taistelujärjestelmä painotti nopeutta ja ketteryyttä, mikä toi mieleen Konamin Zone of the Endersin, kun taas käsikirjoitetut raideosuudet kaikuivat Segan Panzer Dragoonia. Pelissä oli sekä yksin- että moninpelitiloja, joissa pelaajat pääsivät ottamaan mittaa toistensa lohikäärmeistä. Pomo-ottelut vaativat tarkkaa väistelyä ja lukitusjärjestelmän hallintaa, mikä heijasteli Treasuren mainetta tiukasti suunniteltujen, intensiivisten toimintamekaniikkojen kehittäjänä. Visuaalinen ilme käytti cel-shading-tekniikkaa, joka tuki alkuperäisteoksen tyyliä ja antoi lohikäärmeille sekä ympäristöille persoonallisen ulkoasun. Toshiya Yamanakan säveltämä musiikki säesti taisteluiden korkeaa intensiteettiä. Peli sai kuitenkin melko nuivan vastaanoton. Taistelu oli itseään toistavaa ja kehittymätöntä, vihollisvalikoima jäi suppeaksi, eikä perusmekaniikoissa ollut riittävästi syvyyttä. Raideosuuksia oli liian vähän tuomaan todellista vaihtelua, ja pelin rytmitys tuntui epätasaiselta. Vaikka konseptissa oli potentiaalia, lopputulos ei yltänyt Treasuren tavalliselle tasolle. Tämän vuoksi Dragon Drive: D‑Masters Shot muistetaan nykyään pikemminkin unohdettuna teoksena kuin kätkettynä helmenä. Vapaan lennon ja raidetoiminnan yhdistelmä oli harvinainen näky 2000-luvun alun GameCube-yksinoikeuspeleissä, mutta heikko vastaanotto ja lokalisoinnin puute ovat jättäneet sen melko hämäräksi tapaukseksi.