Tengai Makyō II Manji Maru

Kuvaus

Tengai Makyō II: Manji Maru oli osa Hudson Softin kunnianhimoista pyrkimystä herättää henkiin yksi 1990-luvun alun merkittävimmistä roolipeleistä. Alkuperäinen teos tunnettiin ylellisestä tuotannostaan, Joe Hisaishin säveltämästä orkesterimusiikista ja maineestaan aikansa kalleimpana videopelinä. Vuoden 2003 uusioversio päivitti visuaalisen ilmeen ja äänimaailman säilyttäen samalla laajan tarinankerronnan myyttisessä Jipangin maassa, jossa Tuliklaani ja Juuriklaani käyvät ikuista kamppailuaan.

Tarina seuraa Tuliklaanin jälkeläistä, Manjimaru Sengokua, joka lähtee matkalle kylänsä jouduttua Juuriklaanin hyökkäyksen kohteeksi. Matkustaminen kaupunkien, luolastojen ja avoimen maailman välillä luo pyhiinvaelluksen tuntua, ja sivutehtävät, jotka kytkeytyvät paikallisiin tapoihin ja myytteihin, vahvistavat tunnetta elävästä, tarinoiden ja seremonioiden täyttämästä kansakunnasta. Manjimaru saa matkallaan seurakseen värikkäitä hahmoja, kuten Kabuki Danjūrōn, Tarō Gokurakun ja Kinun. Ryhmän muodostaminen perustuu klassisiin arkkityyppeihin, joilla on toisiaan täydentäviä kykyjä. Pelimekaniikka nojaa vuoropohjaisiin taisteluihin, joissa korostuvat ajoitus, tilavaikutukset sekä varusteiden ja taidekääröjen hallinta. Peli yhdistää perinteisen vuoropohjaisen roolipelimekaniikan ainutlaatuiseen japanilaiseen mytologiaan, mikä on tehnyt siitä kulttiklassikon JRPG-harrastajien keskuudessa.

Tarinan edetessä provinssien halki pelaaja kohtaa pyhäkköperinteitä, vuodenaikojen rituaaleja ja kansantaruista tuttuja vastustajia. GameCube-versiossa hahmomallit ja ympäristöt saivat tarkempaa geometriaa ja tekstuurityötä, taistelusiirtymät sujuvoituivat ja käyttöliittymä optimoitiin selkeämmäksi. Tämä uusioversio tarjosi vakaamman suorituskyvyn verrattuna PlayStation 2 -versioon, jota vaivasivat hitaat latausajat. Dreamcast jäi uusioversio-ohjelman ulkopuolelle, jolloin GameCube ja PS2 jäivät ainoiksi konsoleiksi, jotka saivat tämän päivitetyn version. Myöhemmin, vuonna 2006, julkaistiin vielä Nintendo DS -käännös, mutta sekin julkaistiin yksinomaan Japanissa.

Japanilainen kritiikki ylisti tuolloin teoksen loisteliasta laajuutta, kansanperinteeseen pohjautuvaa tunnelmaa ja uskollisuutta alkuperäisteokselle, huomauttaen samalla GameCube-version teknisistä eduista. Kriitikot totesivat myös, että alkuperäisen suunnittelun rakenteelliset toistot säilyivät, mikä hillitsi joidenkin pelaajien innostusta syvempää uudelleenluentaa odotellessa. Jälkikäteen tarkasteltuna peliä arvostetaan maksimalistisen japanilaisen roolipelitaiteen merkkipaaluna ja kulttuurisesti merkittävän eepoksen säilyttämisenä.