Red Alarm

Kuvaus

Red Alarm julkaistiin pian Virtual Boyn lanseerauksen jälkeen, ja se toimi teknisenä näyteikkunana laitteen 32-bittisille kyvyille. Hydlide- ja Golf-sarjoistaan tunnetun T&E Softin kehittämä peli oli harvinainen yritys tuoda täysin polygonaalinen, 3D-muotoinen lentoräiskintä kannettavaan formaattiin. Se hylkäsi aikalaisille 16-bittisille konsoleille tyypillisen sprite-pohjaisen “pseudo-3D”-tekniikan ja suosi aitoa rautalankamallinnusmoottoria, mikä toi mieleen alkuperäisen Star Wars Arcaden ja Atarin Battlezonen.

Pelikokemusta määrittää 360 asteen liikkumisvapaus kuudessa laajassa, käytäväpohjaisessa kentässä. Pelaaja ohjaa Tech-Wing-hävittäjää maanalaisten tunnelien ja teollisuuskompleksien läpi osallistuen nopeatempoisiin koiratappeluihin ja tarkkuuspommituksiin. Merkittävä ominaisuus on neljä erilaista kamerakulmaa, mukaan lukien ensimmäisen persoonan ohjaamonäkymä ja useita kolmannen persoonan seurantakameroita, joiden avulla pelaaja voi säätää stereoskooppisen vaikutelman syvyyttä. Pelissä on myös kehittynyt tutkajärjestelmä sekä haaroittuvia reittejä, joiden kautta voi löytää salaisia uloskäyntejä tai asepäivityksiä, mikä tuo syvyyttä, jota lineaarisista räiskintäpeleistä usein puuttuu.

Red Alarmin rautalanka-estetiikka oli tietoinen valinta, jolla varmistettiin korkea ruudunpäivitysnopeus Virtual Boyn NEC V810 -suorittimella. Rajoittumalla vain 3D-mallien reunojen piirtämiseen moottori kykeni laskemaan monimutkaista geometriaa ilman teksturoinnin tai varjostuksen tuomaa prosessointikuormaa. Peli sisälsi myös uusintatoiminnon, mikä oli aikakaudella tekninen harvinaisuus ja mahdollisti suorituksen tarkastelun eri kuvakulmista tehtävän jälkeen.

Julkaisuhetkellä Red Alarm oli järjestelmän kriittinen kohokohta ja sitä pidettiin yhtenä harvoista peleistä, joka todella oikeutti Virtual Boyn stereoskooppisen olemassaolon. Next Generationin ja Famitsun kaltaiset julkaisut ylistivät sen syvyyden tuntua ja lentomoottorin sujuvuutta, vaikka jotkut huomauttivatkin rautalankavisuaalien voivan ajoittain aiheuttaa sekaannusta tiheissä ympäristöissä. Varhaisten omistajien keskuudessa peliä pidettiin aikuismaisena ja teknisesti kunnianhimoisena vaihtoehtona virallisille julkaisuille, kuten Mario’s Tennisille. Jälkikäteen tarkasteltuna se oli rohkea kokeilu 3D-pelisuunnittelussa; vaikka punamusta rautalankamaailma voi olla silmille raskas, sen panostus aitoon 3D-liikkumiseen ja tunnelmalliseen jännitteeseen on yhä Virtual Boyn rajallisen kirjaston korkeimpia saavutuksia.