Hajimete no Wii

Kuvaus

Hajimete no Wii, joka tunnetaan kansainvälisesti nimellä Wii Play, tarjoaa sarjan pieniä aktiviteetteja, joissa käytetään personoituja Mii-hahmoja arkipäiväisissä skenaarioissa, kuten ammuskeluhaasteissa, pöytäpeleissä ja avoimilla kentillä. Nimike laajensi useita teknisiä demoja johdantopeliksi Wii-konsolin liikeohjaimille, jotka poikkesivat merkittävästi perinteisistä peliohjaimista. Se kytkeytyy tiiviisti muihin varhaisiin Wii-ohjelmistoihin, kuten Wii Sportsiin ja myöhempään Wii Musiciin, jotka keskittyvät samalla tavoin pelaajan omaan edustukseen ja välittömään osallistumiseen.

Peli koostuu yhdeksästä minipelistä, jotka avautuvat järjestyksessä. Aloituksena on ammuskelurata, ja valikoima laajenee sisältämään aktiviteetteja, kuten pöytätennistä, biljardia, kalastusta ja panssarivaunutaisteluita. Jokainen aktiviteetti eristää Wii Remoten tietyn toiminnon, kuten osoittamisen, kallistamisen, rotaation ja ajoitetut eleet. Shooting Range käyttää infrapunaosoitinta suoraan tähtäämiseen, kun taas Find Mii vaatii Mii-hahmojen etsimistä väkijoukosta ja Pose Mii vaatii ohjaimen kääntämistä siluettien mukaiseksi. Muut pelit soveltavat tuttuja formaatteja, kuten Pong-tyylistä ilmakiekkoa, yhdeksän pallon biljardia ja panssarivaunujen kaksintaistelutilaa, joka esittelee epäsuoran ammusten käsittelyn. Kaikki pelit tukevat yksinpeliä ja yksinkertaista kahden pelaajan kilpailua, ja suorituksia seurataan pisteiden ja mitalisijoitusten kautta laajempien etenemisjärjestelmien sijaan.

Aikakauden vastaanotto oli vaihtelevaa; arvostelijat huomauttivat, että yksittäiset pelit olivat lyhyitä ja toistuvia, mutta he tunnistivat ohjausdemonstraatioiden selkeyden ja saavutettavuuden uusille pelaajille. Mukana toimitettu Wii Remote vauhditti myyntiä kritiikistä huolimatta, ja pelistä tuli yksi alustan parhaiten myydyistä nimikkeistä. Se muistetaan nykyään ensisijaisesti Wii-laitteiston johdantokumppanina eikä niinkään itsenäisenä bilepelinä. Sitä verrataan usein suoraan Wii Sportsiin, ja myöhemmin sen korvasi Wii Play: Motion. Sen suunnittelu on yhä sidoksissa Wii Remoten alkuperäiseen käyttökokemukseen, jossa laitteen itsensä oppiminen oli pelin pääasiallinen sisältö.