Poy Poy

Kuvaus

Poy Poy (Japanissa Poitter’s Point) on kaoottinen toimintapeli, joka oli yksi PlayStationin Multitap-lisälaitteen tärkeimmistä julkaisuista Euroopan-markkinoilla vuoden 1997 jälkeen. Konamin kehittämä teos jätti perinteiset tasohyppely- ja taistelupelikaavat taakseen suosien vauhdikasta “heitä ja väistä” -areenataistelujärjestelmää, jossa neljä pelaajaa tai tekoälyä kilpailee viimeisenä pystyssä olevan tittelistä. Pelin ilmettä leimaa kirkas, kulmikas 3D-estetiikka ja persoonallinen, energinen ääniraita, joka tiivistää täydellisesti 90-luvun puolivälin kilpailullisen pelihuoneen tunnelman. PAL-versio jäi erityisesti mieleen eurooppalaisen yhteisöllisen pelaamisen kulmakivenä, jota pelattiin usein Micro Machines V3 -pelin rinnalla yhtenä genrensä olennaisimmista moninpelikokemuksista. Pelin keskiössä on turnaus, jossa kilpailijat käyttävät erikoistuneita “Psychic Gloves” -käsineitä taistellakseen kunniasta vaarallisissa ympäristöissä. Tämä mahdollistaa monipuoliset pelityylit, sillä jokainen käsine – kuten Power, Hurricane tai Thunder – tarjoaa ainutlaatuisia hyökkäys- ja puolustusominaisuuksia. Kenttien ympäristöt tuovat taktista syvyyttä; esimerkiksi jäinen “Moai”-taso tuo mukanaan liukastumisvaaran, kun taas “Grass”-areenalla vastustajia voi nakella räjähtävillä tukeilla ja kivillä. Painopiste ympäristön hyödyntämisessä monimutkaisten näppäinyhdistelmien sijaan teki pelistä helposti lähestyttävän, mikä edesauttoi sen mainetta vaivattomana “pick-up-and-play” -kokemuksena. Pinnan alla piilee kuitenkin yllättävää teknistä syvyyttä. Peli tarjoaa käsineiden päivitysjärjestelmän, jossa pelaajat ansaitsevat kultaa “Poy Poy Cupissa” kehittääkseen käsineidensä tilastoja, kuten heittomatkaa, nopeutta ja erikoistuneita Shinkuu-hyökkäyksiä. Mekaniikka nojaa kestävyyden hallintaan, jossa pelaajan on punnittava raskaiden esineiden heittämisen tuoma suuri vahinko riskiin uupumisesta ja haavoittuvuudesta. Vaikka PAL-versio hyödynsi PlayStationin rautaa neljän pelaajan logiikan hallintaan tehokkaasti, 50 Hz:n päivitystaajuudelle optimoimattomuus johti hieman alkuperäistä versiota hitaampaan pelitempoon, mikä teki loppupelin tiukimmista hetkistä jopa hieman hallittavampia. Länsimaiset kriitikot kehuivat Poy Poyta sen puhtaasta viihteellisyydestä ja teknisestä innovaatiosta neljän pelaajan tuen ansiosta. Arvostelijat huomioivat, että vaikka yksinpeli tarjosi toimivan etenemissilmukan, peli heräsi todella eloon vasta neljän ihmisen ollessa saman ruudun ääressä, synnyttäen aikakaudelle harvinaista sohvalta koettua moninpelikaaosta. Jälkikäteen tarkasteltuna se on 32-bittisen aikakauden kulttiklassikko, joka kuvastaa Konamin kokeilevaa otetta epätavallisiin ja korkeaenergisiin konsepteihin.