Watch Dogs (ANZ Special Edition)

Kuvaus

Watch Dogs seuraa kostoretkelle lähtevän Aiden Pearcen tarinaa, kun tämä hakkeri yrittää hyvittää menneisyytensä virheitä, jotka johtivat perhetragediaan. Pelin näyttämönä toimii lähitulevaisuuden Chicago, jota hallitsee keskitetty ctOS-käyttöjärjestelmä. Se valvoo jokaista kansalaista ja hallinnoi kaupungin infrastruktuuria. Tunnelma on kylmän kliininen ja keskittyy massavalvonnan synkkiin seurauksiin sekä digitaalisen yksityisyyden murenemiseen – teemoihin, jotka tuntuivat ajankohtaisilta jo vuosikymmen ennen todellista kyberaikakautta. Pelaaja operoi näkymättömissä varjoissa, aina tarkkailevan älykaupungin ytimessä.

Pelaamisen keskiössä on Profiler-työkalu, jolla voi skannata kenen tahansa sivullisen henkilötietoja, pankkitilejä tai rikosrekisteriä. Mekaniikka nojaa reaaliaikaiseen ympäristön hakkerointiin: liikennevaloja manipuloimalla voi aiheuttaa ketjukolareita, sähkömuuntajia ylikuormittamalla voi luoda räjähteitä ja nostosiltoja ohjaamalla poliisit voi karistaa kannoiltaan. Peli hyödyntää suojautumiseen perustuvaa räiskintää, Focus-hidastusmekaniikkaa sekä Ubisoft Reflectionsin kanssa kehitettyä ajofysiikkamallia. Vaikka pelimaailma sallii suoraviivaisen toiminnan, pelimoottori palkitsee hiiviskelystä ja kameroiden kautta tapahtuvasta taktisesta tiedustelusta.

Watch Dogsin julkaisu oli aikanaan ristiriitainen tapaus, jota varjosti yksi pelialan historian merkittävimmistä visuaalisen laadun heikkenemistä koskevista keskusteluista. Vuoden 2012 E3-messujen häikäisevä demo loi odotuksia seuraavan sukupolven grafiikasta, mutta vuoden 2014 lopullinen versio kärsi valaistuksen latteudesta ja karsituista hiukkasefekteistä, erityisesti päivänvalossa. Aiden Pearce herätti tunteita puolesta ja vastaan; monet kokivat hahmon tylsäksi ja ilmeettömäksi verrattuna muihin avoimen maailman sankareihin. Tästä huolimatta peliä kiitettiin hakkerointimekaniikan tuomasta tuoreudesta ja Chicagon ilmapiirin tiheydestä, erityisesti sateisina öinä. Profiler-järjestelmä teki suurkaupungista elävän, sillä jokaisella vastaantulijalla oli oma, usein häiriintynyt taustatarinansa. Vaikka ajotuntumaa kritisoitiin liukkaaksi, hakkerointiin perustuvan hiiviskelyn taktinen syvyys oli genren mittapuulla aitoa innovaatiota.

Watch Dogs -sarja on sittemmin kokenut merkittäviä muutoksia. Alkuperäinen peli määritteli itsensä synkällä ja vakavalla sävyllä. Jatko-osa Watch Dogs 2 käänsi suunnan San Franciscon eloisaan ja kepeämpään estetiikkaan, tuoden mukaan droneja ja nuorekkaita aktivisteja. Watch Dogs: Legion kokeili radikaalisti poistamalla kiinteän päähenkilön kokonaan, mikä salli pelaajan rekrytoida kenet tahansa NPC-hahmon Lontoon futuristisissa maisemissa. Vaikka myöhemmät osat laajensivat hakkerointia leikkikenttätyyliin, vain tämä ensimmäinen osa tavoitti täysin kyttäysvaltion painostavan tunnelman ja yksinäisen kostajan tirkistelyyn perustuvan jännitteen. Jälkikäteen monet kriitikot ovat oppineet arvostamaan tämän teoksen tarinallista painokkuutta. Huolimatta vioistaan, peli myi yli 10 miljoonaa kappaletta ja loi vankan pohjan sarjalle.