Pinball

Kuvaus

Pinball hyödynsi Multi Screen -laitteiden tuttua simpukkamuotoilua: alanäyttö sisälsi flipperin lavat, laukaisimen ja pallovarannon, kun taas ylänäyttö esitti puskurit ja pistekohteet. Pallo kulki näyttöjen välillä simuloiden aidon flipperipöydän pystysuuntaista kenttää. Pelaaja ohjasi lapoja vasemmalla ja oikealla painikkeella tavoitteena pitää pallo pelissä ja kerryttää pisteitä. Pelissä oli kaksi tilaa: Game A ja Game B. Pelissä A pelaajalla oli käytössään kolme palloa ilman lisäpalkintoja. Pelissä B haaste kasvoi, sillä käytössä oli vain yksi pallo kerrallaan, mutta lisäpalloja saattoi ansaita 10 000 pisteen kohdalla ja sen jälkeen aina 20 000 pisteen välein, enintään kolmen pallon varastoon. Pisteytys oli suoraviivaista: puskureista sai 500 pistettä, ja maksimipistemäärä oli 999 900, minkä jälkeen laskuri nollautui. Kuten muutkin Game & Watch -laitteet, Pinball sisälsi kello- ja hälytystoiminnot; hälytyksen ollessa päällä näytöllä näkyi pieni kellokuvake. Maailmanlaajuisesti tätä mallia valmistettiin noin 250 000 kappaletta, mikä tekee siitä yhden yleisimmistä Multi Screen -sarjan laitteista. Pinball oli yksi Nintendon kunnianhimoisimmista LCD-adaptaatioista, joka tavoitti flipperihallien tunnelman kahden näytön rajoitteista huolimatta. Se sijoittuu Donkey Kongin ja Mario Brosin rinnalle osoituksena siitä, kuinka Multi Screen -formaatti kykenee simuloimaan monimutkaisia pelikokemuksia käsikonsolimuodossa. Konseptia laajennettiin myöhemmin Famicom-versiolla ja vuotta myöhemmin NES-julkaisulla.