Bug Too!

Kuvaus

Bug Too! on suora jatko-osa Saturnin varhaiselle tasohyppelyhitille Bug!. Siinä missä alkuperäinen peli oli julkaisun aikainen tekninen taidonnäyte, jatko-osa saapui konsolin elinkaaren käännekohtana ja pyrki hiomaan ainutlaatuista “2.5D”-kaavaa, jossa hahmot liikkuvat valmiiksi määritellyillä 3D-radoilla. Peliä pidetään yhtenä Saturn-järjestelmän värikkäimmistä ja persoonallisimmista tasohyppelyistä, vaikka se kohtasikin vaikeuksia säilyttää edeltäjänsä kulttuurinen merkitys, kun todellinen 3D-kilpailu, kuten Super Mario 64, astui kuvioihin.

Pelikokemus laajeni merkittävästi kahdella uudella pelattavalla hahmolla: Maggotilla ja Super Flylla. Molemmilla on omat fyysiset ominaisuutensa, jotka muuttivat tasohyppelyn rytmiä. Merkittävä lisäys oli ensimmäisen pelin fanien toivoma kaksinpelin yhteistyömuoto. Se mahdollisti ratojen läpäisyn samanaikaisesti, vaikkakin dynaaminen kameratyöskentely aiheutti toisinaan turhautumista ahtaammissa kohdissa. Peli jalosti 3D-ratamekaniikkaa, mahdollistaen enemmän pystysuuntaista liikettä ja monimutkaisempia haarautuvia reittejä 18 laajassa kentässä.

Peli hyödyntää esirenderöityihin 3D-malleihin perustuvia korkealaatuisia 2D-spriteja, jotka on sijoitettu monikulmaiseen 3D-ympäristöön. Tämä antoi kehittäjille mahdollisuuden säilyttää tasainen 30 kuvaa sekunnissa -nopeus samalla kun ruutu täyttyi eläväisillä, korkeakontrastisilla väreillä ja suurilla pomovastustajilla, jotka olisivat olleet mahdottomia toteuttaa konsolin perinteisillä 3D-monikulmarajoituksilla. Peli käyttää Redbook-ääniraitaa, joka muuttuu dynaamisesti kunkin maailman “elokuvakulissiteeman” mukaan, ja ääniefektit on tallennettu välimuistiin musiikkivirran keskeytymisen estämiseksi.

Bug Too!:n vastaanotto kriitikoiden keskuudessa oli yleisesti ottaen positiivinen, joskin havaittavissa oli tuntumaa “samaa lisää” -tyyppisestä jatko-osasta. Arvostelijat kehuivat kenttäsuunnittelun parannuksia ja useiden hahmojen tuomia mahdollisuuksia, huomioiden pelin tuntuvan huomattavasti viimeistellymmältä kuin vuoden 1995 alkuperäisteos. Yleisön reaktio oli kuitenkin vähäeleisempi; vuoden 1996 loppuun mennessä pelimaailma oli siirtymässä vapaasti tutkittaviin 3D-ympäristöihin, mikä teki Bug Too!:n jäykästä, ruudukkopohjaisesta liikkumisesta hieman vanhanaikaisen. Vaikka ensimmäisen osan fanit arvostivat monipuolisuutta ja huumorintäyteisiä elokuvaparodiatasoja (Star Trekistä Jurassic Parkiin), vallitseva näkemys oli, että kyseessä oli varovainen ja iteratiivinen jatko-osa, ei alustaa mullistava kehitysaskel.