Mega Drive 32X

Kuvaus

Mega Drive 32X oli lyhytikäinen lisälaite, jonka tarkoituksena oli päivittää ikääntyvä Mega Drive 32-bittiselle aikakaudelle. Pelimoduulipaikkaan asennettava ”sienenmuotoinen” laite lupasi monikulmiografiikkaa, täyteläisempiä värejä ja suorituskykyisempää laskentaa ilman tarvetta kokonaan uudelle konsolille.

• Kaksi 32-bittistä Hitachi SH-2 RISC -suoritinta, molemmat noin 23 MHz kellotaajuudella
• Grafiikkapiiri, joka kykenee 3D-monikulmioihin, Gouraud-varjostukseen ja tekstuurien mallinnukseen
• Jopa 32 768 värin paletti, joka ylittää kirkkaasti Mega Driven 64 värin rajoituksen
• 256 kt VRAM-muistia ja puskuroitu ruudunpäivitys sulavampaan animaatioon
• Itsenäinen videoulostulo, joka yhdistää 32X-grafiikan Mega Driven omaan kuvaan
• Noin 40 pelin kirjasto, sisältäen käännökset peleistä Virtua Racing Deluxe, Doom sekä alkuperäisteokset kuten Knuckles’ Chaotix ja Tempo

32X julkaistiin haastavassa markkinatilanteessa. Sega of America markkinoi sitä edullisena siltana 32-bittiseen pelaamiseen, mutta samaan aikaan Japanissa valmisteltiin jo Saturn-konsolia. Tästä seurasi kuluttajien ja kehittäjien epätietoisuus; moni jäi pohtimaan, kannattaako lisälaitteeseen investoida vai odottaa seuraavaa sukupolvea. Vaikka laite oli teknisesti vaikuttava perusmalliin verrattuna, sen suppea pelivalikoima ja Saturnin nopea saapuminen johtivat siihen, ettei se koskaan saavuttanut jalansijaa. Kaupallisesti 32X oli epäonnistuminen: myyntiluvut jäivät heikoiksi ja tuotanto lopetettiin nopeasti. Jälkikäteen se muistetaan yhtenä Segan tunnetuimmista virheistä – rohkeana, mutta ajoitukseltaan epäonnistuneena yrityksenä jatkaa Mega Driven elinkaarta, joka sen sijaan pirstoi Segan käyttäjäkuntaa ja heikensi luottamusta brändiin.