Sengoku Turb

Kuvaus

Sengoku Turb on yksi Dreamcastin varhaisista ja oudoimmista roolipeleistä. Kyseessä on 3D-uusioversio Bio_100%-doujin-ryhmän alkuperäisestä PC-98-pelistä. Tarina sijoittuu Raiyon-planeetalle, jossa kissat ja lampaat käyvät jatkuvaa sotaa. Pelaaja ohjaa Jinoa, nuorta naista, joka päätyy vieraaseen maailmaan ja liittoutuu kissojen kanssa torjuakseen lammasuhan. Pelin visuaalinen ilme on tietoisen kömpelö: hahmot koostuvat karkeista polygoneista, ympäristöt toistavat yksinkertaisia tekstuureja ja dialogi on takaperin kuulostavaa siansaksaa. Tämä Yoko Kuroyanagin (tunnetaan parhaiten Tamagotchi-hahmoista) käsialaa oleva tyyli antaa pelille lapsenomaisen, keskeneräiseltä tuntuvan viehätyksen, joka luo jännän kontrastin sen purevalle ja usein absurdille huumorille.

Pelaaminen tapahtuu laajoilla taistelukentillä, joilla taistellaan tekoälyohjattujen kissasotilaiden rinnalla. Taistelu on suoraviivaista miekkailua ja ammuskelua, mutta sitä maustavat erikoiset aseet, kuten jäätelötötteröt, rummut ja päähineinä kannettavat liput. Pelaaja voi vangita eläimiä, kuten karhuja ja kaneja, ja yrittää muuttaa ne kissoiksi vahvistaakseen armeijaansa – tuloksena on usein epämuodostuneita, mutta sympaattisia sotureita. Tainyan-keijuja taas käytetään hahmojen tilastojen parantamiseen, mikä toimii parodiana perinteisistä roolipelien mekaniikoista. Peli tuntuu satiirilta, joka pilkkoo niin musou-tyylisiä massataisteluita kuin perinteisiä fantasia-roolipelejä, eikä se paljasta, onko sen hämmentävä olemus täysin tahallista vai vahingossa syntynyttä.

Karkeasta ulkokuorestaan huolimatta Sengoku Turb on vakiinnuttanut asemansa kulttiklassikkona. Se erottuu joukosta puhtaalla omalaatuisuudellaan; se näyttää keskeneräiseltä lemulta, tuntuu yksinkertaistetulta Dynasty Warriorsilta, mutta hurmaa kummallisella huumorillaan ja anteeksipyytelemättömällä erikoisuudellaan. Juuri tämä veti minut puoleensa aikoinaan: 1990-luvun lopun japanilaisen indie-skenen kokeileva henki kohtaa Segan tuolloin huipputeknisen konsolin.