Mega CD 2

Kuvaus

Mega CD 2 oli huomattava tekninen lisälaite, joka toi mukanaan 12,5 MHz:n 16-bittisen prosessorin, lisämuistia sekä tuen CD-äänilevyille ja CD-ROM-peleille. Tallennuskapasiteetin kasvu mahdollisti elokuvamaiset Full Motion Video -jaksot, CD-laatuisen äänentoiston ja entistä monimutkaisemmat pelikokonaisuudet. Järjestelmä käytti kuitenkin edelleen Mega Driven grafiikkaprosessoria, minkä vuoksi visuaalinen loikka jäi maltilliseksi audio-ominaisuuksien harpatessa eteenpäin.

• CPU: Motorola M68000 (12,5 MHz) – tuplaa Mega Driven suorituskyvyn
• Grafiikkapiiri: Mega Driven perusominaisuudet lisättynä sprite-pyörityksellä ja skaalauksella
• Äänipiiri: 16-bittinen D/A-muunnin, PCM + CD-äänimiksaus
• RAM: Päämuisti 6 Mbit, äänimuisti 512 Kbit, levyvälimuisti 128 Kbit, varmuuskopionti 64 Kbit
• Boot ROM: 1 Mbit – BIOS ja CD-soitinohjelmisto

Alkuperäinen Mega-CD asennettiin konsolin alle, mikä teki kokonaisuudesta varsin korkean. Mega CD 2 siirtyi Mega Driven oikealle sivulle ja esitteli kompaktimman, edestä ladattavan levykelkan, joka sopi paremmin moderniin kodin viihdejärjestelmään. Sisäisesti laite oli lähes identtinen edeltäjänsä kanssa; uudistus keskittyi kustannustehokkuuteen ja käytettävyyteen. Sega toimitti laitteen mukana myös uuden miksausjohdon, joka helpotti laitteiston ääniliitäntöjä, vastaten käyttäjien alkuperäisestä mallista antamaan kritiikkiin.

CD-formaatti oli kaksijakoinen. Laitteelle nähtiin kunnianhimoisia teoksia, kuten Lunar: The Silver Star ja Snatcher, jotka hyödynsivät CD-levyn tilaa rikkaaseen tarinankerrontaan, ääninäyttelyyn ja tunnelmalliseen musiikkiin. Toisaalta järjestelmä tuli tunnetuksi myös lukuisista heikkolaatuisista FMV-peleistä, jotka tarjosivat teknistä uutuudenviehätystä, mutta jäivät pelattavuudeltaan ontoiksi.

Kaupallisesti Mega CD jäi haastavaksi. Korkea hinta, rajalliset graafiset parannukset ja keskittyminen kokeellisiin videopeleihin estivät laitetta saavuttamasta suurta yleisöä. Jälkikäteen tarkasteltuna nämä varhaiset CD-pohjaiset konsolit edustivat siirtymäkautta, tarjoten esimakua tulevaisuuden multimediasta ilman riittävää laskentatehoa tai vakiintuneita suunnittelunormeja.