Clay Fighter

Kuvaus

ClayFighter syntyi humoristisena vastavetona 1990-luvun alun tappelupelien muuttuessa yhä väkivaltaisemmiksi ja vakavammiksi. Peli julkaistiin alun perin SNES-konsolille vuonna 1993, ja Sega Mega Drive -käännös seurasi perässä seuraavana vuonna. Sen hahmot muovailtiin savesta, animoitiin stop-motion-tekniikalla ja digitoitiin spriteiksi, mikä antoi pelille täysin omanlaisen visuaalisen ilmeen. Hahmogalleriaan kuului eksentrisiä taistelijoita, kuten Bad Mr. Frosty (militantti lumiukko), Taffy (elävä karkkikiehkura), Ickybod Clay (kurpitsapäinen aave) sekä Blue Suede Goo (Elvis-parodia). Loppuvastus N. Boss oli tarkoituksella keskeneräisen näköinen savimalli, mikä alleviivasi pelin ironista otetta.

Pelimaailma ja tarina sijoittuvat Mudvillen sirkukseen, johon iskeytyvä savimeteori muuttaa asukkaat oudoiksi taistelijoiksi, jotka ottavat mittaa toisistaan tavoitteenaan tulla sirkuksen kuninkaaksi. Pelimekaniikka seurasi aikakauden kuuden painikkeen kaavaa, jossa kevyet, keskivahvat ja raskaat iskut jakautuivat lyönteihin ja potkuihin. Vaikka se oli mekaanisesti yksinkertaisempi kuin esikuvansa, peli nojasi vahvasti huumoriin, liioiteltuihin animaatioihin ja parodiaan.

Vastaanotto oli vaihteleva, mutta pääosin positiivinen. Kriitikot kiittivät savianimaatioon perustuvaa visuaalisuutta ja komediallista sävyä, vaikka taistelumekaniikoista puuttuikin genren muiden edustajien syvyys ja tasapaino. Peli menestyi silti riittävän hyvin poikiakseen useita jatko-osia, kuten ClayFighter: Tournament Edition (1994, SNES), ClayFighter 2: Judgment Clay (1995, SNES) ja ClayFighter 63⅓ (1997, Nintendo 64). Lopulta vain vuokrattavaksi tarkoitettu ClayFighter: Sculptor’s Cut (1998) on sittemmin noussut keräilijöiden himoitsemaksi harvinaisuudeksi. Julkaisupäivä on arvioitu OFLC:n luokituspäivämäärän (17.8.1994) perusteella, vaikka SNESin PAL-versio nähtiin lehdistötietojen mukaan jo helmi-maaliskuussa 1994.