Mega Drive

Kuvaus

Mega Driven alkuperäisessä julkaisumallissa on hillitty musta runko, päältä ladattava pelimoduulipaikka, huomiota herättävä punainen virran merkkivalo ja kaksi ohjainporttia. Laitteen muotoiluun kuuluu stereolähtö kuulokeliitännän kautta, jossa on erillinen äänenvoimakkuuden säädin, sekä vakiovarusteena oleva komposiittivideolähtö. RGB-laatu on saavutettavissa DIN-AV-liittimen kautta. Vaikka laite julkaistiin Japanissa jo 1989, PAL-markkinoilla se nähtiin toden teolla 1990-luvun taitteessa.

Konsolin sydämenä sykkii 7,67 MHz:n Motorola 68000 -prosessori, jota avustaa Zilog Z80 -apusuoritin äänenkäsittelyä ja Master System -pelien taaksepäin yhteensopivuutta varten – jälkimmäinen vaatii toimiakseen erillisen pelimoduuliadapterin. Grafiikasta vastaa Segan oma VDP-piiri, joka tarjoaa 320×224 pikselin resoluution, 512 värin paletin ja kykenee esittämään 64 spritea samanaikaisesti ruudulla. Äänentoisto yhdistää Yamaha YM2612 FM-syntetisaattorin ja SN76489 PSG-piirin, mikä mahdollistaa monikanavaisen äänimaailman. Vaikka sisäinen tekniikka koki vuosien varrella muutoksia, peruskomponentit pysyivät pitkälti samoina.

Järjestelmä tuottaa komposiitti- ja RGB-signaalia. Brändäyksessä on alueellisia eroja: Mega Drive Japanissa ja Euroopassa, Genesis Pohjois-Amerikassa. Tallennus tapahtuu pelimoduuleilla, joiden kapasiteetti kasvoi alkuvuosien 4 megabitistä aina 16 megabittiin ja sen ylikin. Lisälaitteet, kuten Mega CD ja 32X, laajensivat konsolin käyttöikää ja suorituskykyä optisella medialla sekä parannetuilla 3D-ominaisuuksilla.

Julkaisunsa aikaan Mega Drive keräsi kiitosta arcadepelikoneita muistuttavasta suorituskyvystään ja laajasta kolmannen osapuolen tuesta, mikä nosti Segan varteenotettavaksi haastajaksi Nintendolle ennen Super Famicomin tuloa. Kyseessä on yksi 16-bittisen aikakauden merkittävimmistä konsoleista, jonka nopea grafiikka, ikoninen pelikirjasto ja kulttuurinen vaikutus määrittivät 1990-luvun alun pelimaisemaa.