Tekken Tag Tournament (Platinum)

Kuvaus

Tekken Tag Tournament oli Namcon tarjoama kunnianosoitus 32-bittiselle aikakaudelle ja samalla uuden sukupolven airut vuoden 2000 lopulla. PlayStation 2 -konsolin julkaisupelinä se keskittyi ensisijaisesti fanien toiveisiin ja moninpelikilpailuihin perinteisen tarinajatkumon sijaan. Sen sijaan, että se olisi jatkanut Tekken 3 -pelissä alkanutta Mishima-suvun saagaa, kyseessä on kanonisoinnin ulkopuolelle jäävä kokoelma, joka toi takaisin lähes jokaisen hahmon kolmesta ensimmäisestä pääosasta. Mukana nähtiin pitkään poissa olleita suosikkeja, kuten Kazuya Mishima, Jun Kazama ja Armor King. Peli merkitsi historiallista taitekohtaa, joka päätti klassisen Tekken-pelimoottorin aikakauden ennen kuin sarja rakennettiin uudelleen Tekken 4 -osaa varten.

Pelikokemus rakentuu kiihkeän 2-vastaan-2 tag-team-järjestelmän ympärille, joka muuttaa taistelun perinteistä kulkua. Toisin kuin monissa muissa tiimitaistelupeleissä, joissa vastustajan koko joukkue on tyhjennettävä, Tekken Tag Tournamentissa erä päättyy heti, kun yksikin hahmo tyrmätään. Tämä luo strategisen kehän, jossa pelaajien on vaihdettava taistelijoitaan elinvoiman säästämiseksi, jolloin lepäävä hahmo palauttaa osan menetetystä terveydestään. Tämä versio toi mukanaan monimutkaiset tag-kombot ja heitot, mikä nosti jongleerausten vaatimustasoa merkittävästi. Taistelun lisäksi konsolijulkaisu muistetaan legendaarisesta Tekken Bowl -pelimuodosta, joka oli täysiverinen ja koukuttava keilausminipeli, jossa hyödynnettiin taistelijoiden fyysisiä ominaisuuksia.

Teknisellä tasolla peli edusti huikeaa graafista harppausta kolikkopelialkuperäisestä konsolikäännökseen. Keskeinen tekijä oli Namcon päätös rakentaa peli visuaalisesti kokonaan uusiksi: siinä missä vuoden 1999 kolikkopeliversio pyöri vanhemmalla, PS1-pohjaisella System 12 -laitteistolla 2D-taustoilla, PS2-versio esitteli täysin mallinnetut 3D-ympäristöt, huomattavasti korkeamman polygonimäärän, kasvoanimaatiot sekä hahmot, joiden sormet olivat yksilöllisesti animoidut. Peli kärsi kuitenkin teknisistä puutteista erityisesti PAL-julkaisussa. Kuten monet muutkin varhaiset PS2-pelit Euroopassa ja Australiassa, 50 Hz:n konversio oli tunnetusti heikkolaatuinen; peli pyöri huomattavasti hitaammin kuin NTSC-alkuperäisteos, ja kuvaan jäivät paksut mustat reunat ylä- ja alalaitaan.

Peli sai laajalti kiitosta ja sitä pidettiin PlayStation 2:n välttämättömänä julkaisupelinä. Arvostelijat kehuivat valtavaa hahmokatraan määrää, sulavaa anti-aliasing-grafiikkaa ja moninpelitilojen rajatonta uudelleenpeluuarvoa. Vaikka kilpailulliset puristit kritisoivat myöhemmin pelin massiivista vahinkoskaalausta – jossa yksi virhe saattoi johtaa välittömään häviöön – peli säilyy yhtenä sarjan pidetyimmistä osista. Nykyään se nähdään aikakautensa merkkiteoksena ja taistelupelien julkaisujulkaisujen kultaisena standardina.