Resident Evil – Code: Veronica X (Platinum)

Kuvaus

Resident Evil – Code: Veronica X edusti sarjan ensimmäistä merkittävää siirtymää pois PlayStationin alkuperäisestä esirenderöidystä taustagrafiikasta kohti elokuvallista kokemusta, joka hyödyntää reaaliaikaisia 3D-ympäristöjä. Tämä teos julkaistiin PlayStation 2:lle vuonna 2001 paranneltuna versiona Dreamcastin alkuperäisjulkaisusta, lisäten merkittävästi tarinallisia välivideoita ja syventäen päävastustaja Albert Weskerin hahmonkehitystä. Peli tavoittaa goottilaisemman ja oopperaa muistuttavan sävyn kuin aiemmat osat, jättäen taakseen Raccoon Cityn urbaanin kaaoksen ja siirtyen ahtaan painostavaan Rockfort Islandin vankilasaareen sekä autioon Etelämantereen tutkimuslaitokseen. Tämä osa heijastelee suunnittelufilosofiaa, joka asetti etusijalle kerronnallisen laajuuden ja elokuvalliset kamerakulmat, toimien teknisenä siltana perinteisen survival horror -kaavan ja sarjan myöhemmän toiminnallisen kehityksen välillä.

Pelimekaniikka rakentuu sarjan klassisten elementtien, kuten resurssien hallinnan, ympäristöpuzzlejen ja tank-ohjauksen varaan. Pelaaja ohjaa vuorotellen Claire ja Chris Redfieldiä navigoiden toisiinsa kytkeytyvillä alueilla ja huolehtien samalla rajallisista ammuksista ja terveyttä palauttavista esineistä. Erityispiirteitä ovat Linear Launcher -ase sekä kaksin käsin käytettävät konepistoolit, joiden avulla pelaaja voi tähdätä kahteen viholliseen samanaikaisesti – ominaisuus, joka nähtiin sarjassa ensimmäistä kertaa. Pelin rakenne vaatii paljon edestakaista kulkemista, sillä monivaiheisten pulmien ratkominen on välttämätöntä uusien sektoreiden avaamiseksi. X-versio sisältää yli yhdeksän minuuttia uusia välivideoita, jotka syventävät Chrisin ja Weskerin välistä kilpa-asetelmaa, sekä joissakin alueellisissa versioissa mukana olleen Wesker’s Report -dokumentin.

Teknisesti peli määrittyi Dreamcast-pohjaisen moottorin myötä, mikä mahdollisti dynaamiset kameran panoroinnit ja zoomaukset, jotka olivat mahdottomia staattisilla taustoilla. Reaaliaikainen valaistusjärjestelmä, joka heijasti varjoja Clairen sytyttimestä ja tukikohdan välkkyvistä teollisuusvaloista, loi uuden standardin genrelle vuonna 2001. PlayStation 2 -käännös ei kuitenkaan ollut pelkkää parannusta; siinä huomattiin hieman tummemmat tekstuurit ja enemmän aliasing-ilmiötä (sahalaitaisuutta) kuin alkuperäisessä Dreamcast-versiossa. Peli oli merkittävästi aiempia osia laajempi – se oli sarjan ensimmäinen teos, joka julkaistiin Dreamcastille kahdella levyllä, vaikka PS2-versio onnistuikin pakkaamaan sisällön yhdelle DVD-levylle. PAL-julkaisu on erityisen tunnettu selkeistä mustista reunoistaan ja hitaammasta pelinopeudestaan heikon 50Hz-konversion vuoksi, minkä vuoksi se on usein nykyaikaisten 60Hz-pätchejen kohde.

Julkaisunsa aikaan Resident Evil: Code: Veronica X keräsi laajaa kriitikkosuosiota, ja monet pitivät sitä sarjan parhaana osana siihenastisista. Arvostelijat ylistivät pelin painostavaa ilmapiiriä ja kasvanutta vaikeustasoa, vaikka jotkut kriitikot alkoivat huomauttaa perinteisen ohjaustavan alkavan tuntua ikääntyneeltä. Vastaanotto oli globaalisti poikkeuksellisen vahva, mikä sinetöi pelin paikan PS2-alkuaikojen välttämättömyytenä kauhupelien ystäville. Jälkikäteen tarkasteltuna peliä pidetään pääsarjan viimeisenä perinteisenä mestariteoksena, joka muistetaan korkeasta vaikeustasostaan, mieleenpainuvasta orkesterimusiikistaan ja onnistuneesta sarjan visuaalisen esillepanon modernisoinnista. Ehdoton hankinta niille, jotka jäivät paitsi alkuperäisestä Dreamcast-julkaisusta.