GT Racers

Kuvaus

GT Racers merkitsi selvää irtiottoa Game Boy Advance -nimikkeen yläviistosta kuvakulmasta, pyrkiessään tarjoamaan täysverisen 3D-arcade-ajokokemuksen PlayStation 2 -konsolilla. Brittiläisen Aqua Pacificin kehittämä peli saapui markkinoille edullisena vaihtoehtona aikana, jolloin hyllyt pursusivat korkealaatuisia simulaattoreita. Teos erottuu edukseen hylkäämällä kuudennen sukupolven jättiläisten, kuten Gran Turismon, monimutkaiset viritykset ja lisenssihelvetit. Sen sijaan se tarjoaa helposti lähestyttävän, nopeasti omaksuttavan pelikokemuksen, mikä heijasteli aikakauden trendiä täyttää PAL-alueen budjettihyllyt suoraviivaisilla genren edustajilla.

Pelaaminen keskittyy katuajoihin viidessä maailmanmetropolissa: Lontoossa, New Yorkissa, Roomassa, Tokiossa ja Pariisissa. Jokaisessa kaupungissa on kaksi erilaista rataa – toinen päivällä ja toinen yöllä – yhteensä kymmenen kilpa-areenaa. Erityisen huomionarvoista on yksitoista autoa, jotka eivät ole virallisesti lisensoituja, mutta ne on selvästi mallinnettu tosielämän superautojen ja luksusmallien, kuten Dodge Viper GTS:n, Bugatti EB110:n ja Honda NSX:n mukaan. Peli rakentuu porrastetun Championship-tilan ympärille, joka jakautuu pronssisiin, hopeisiin ja kultaisiin pokaaleihin. Pelaajan on sijoituttava kolmen parhaan joukkoon avatakseen uusia tarroja ja tehokkaampia menopelejä, kuten ‘Imperiale’.

Peli hyödyntää RenderWare-pelimoottoria, joka mahdollisti sulavan ruudunpäivityksen ja siistit automallit budjettirajoitteista huolimatta. Kehityksen suurin haaste ja kritiikin kohde oli rajoittunut kamerajärjestelmä; manuaalista huolimatta peli pakotti pelaajan puskurikuvakulmaan koko kisan ajaksi. Tämä oli merkittävä tekninen kompromissi, sillä kolmannen persoonan automallit olivat olemassa ja nähtävissä törmäyksissä sekä taakse katsottaessa, mutta ne oli ilmeisesti kytketty pois päältä suorituskyvyn säilyttämiseksi tai moottorin renderöintikuorman keventämiseksi. Vaikka nopeuden tuntu oli budjettituotannoksi kiitettävä, tekoälyn reitinhaku oli alkeellista ja vastustajat pysyivät jääräpäisesti yhdellä ajolinjalla pelaajan asemasta riippumatta.

Peli sai laimean vastaanoton, ja kriitikot tunnistivat sen puhtaaksi budjettituotteeksi. Arvostelijat kehuivat ohjattavuutta ja kaupunkiympäristöjen vaihtelua, mutta huomauttivat, että kolmannen persoonan kameran puute ja toisteinen ratasuunnittelu heikensivät pitkäikäisyyttä. Vastaanotto rajoittui lähes täysin Eurooppaan ja Australiaan, sillä peliä ei koskaan julkaistu NTSC-U-alueella. Tämä on historiallinen dokumentti ajalta, jolloin Oxygen Interactive keskittyi vahvasti PAL-alueen kysyntään edullisten pelien markkinoilla. Jälkikäteen tarkasteltuna se on toimiva, joskin vailla syvempää inspiraatiota oleva ajopeli, joka vangitsee PlayStation 2:n elinkaaren keskivaiheen kloonien ja imitaatioiden aikakauden.