Super Famicom

Kuvaus

Super Famicom edustaa 16-bittisen aikakauden merkkipaalua. Sen kompakti harmaa runko sisältää päältä ladattavan kasettipaikan, kaksi ohjainporttia sekä etupaneeliin sijoitetut virta- ja reset-kytkimet. Laitteen tekninen ydin koostuu seuraavista komponenteista:

• Ricoh 5A22 -suoritin, joka pohjautuu 65C816-arkkitehtuuriin ja toimii 3,58 MHz kellotaajuudella.
• 128 KB päämuistia (RAM).
• Grafiikasta vastaa kustomoitu PPU-yksikkö, joka tukee useita taustatasoja, laitteistotason vieritystä sekä Mode 7 -transformaatioita pseudo-3D-efektien luomiseksi.
• Videoulostulo 256×224-resoluutiolla (tai 512×448 lomitettuna), 32 768 värin paletilla, kyeten esittämään 256 väriä samanaikaisesti.
• Äänentoisto perustuu Sonyn SPC700-piiriin, joka hyödyntää 8-kanavaista näytepohjaista järjestelmää ja 64 KB omaa audimuistia mahdollistaen poikkeuksellisen korkealaatuisen musiikin ja ääniefektit.
• Sisäinen RF-modulaattori vanhempia televisioita varten.
• Monipuolinen Multi AV -ulostulo, joka tukee komposiitti-, s-video- ja RGB-kuvaa stereoäänellä.
• Virtalähteenä 10 V DC-adapteri, vaikka varhaiset mallit hyväksyivät 10 V AC-virran ja suorittivat tasasuuntauksen sisäisesti.
• Pelikasetteihin integroitiin usein lisämuistia tai erityisiä prosessoreita, kuten Super FX, mahdollistamaan entistä kehittyneempi renderöinti.

Japanin julkaisussaan vuonna 1990 Super Famicom keräsi kiitosta visuaalisesta hienostuneisuudestaan ja äänimaailmansa rikkaudesta, vakiinnuttaen Nintendon markkinajohtajuuden. Jälkikäteen tarkasteltuna se oli sukupolvensa vaikutusvaltaisin pelikonsoli, jonka tekninen joustavuus ja valtava pelikirjasto jättivät lähtemättömän jäljen 1990-luvun alun populaarikulttuuriin.