Case + Manual: Shellshock

Kuvaus

Shellshock on vauhdikas ensimmäisen persoonan panssarivaunusimulaattori, jonka on kehittänyt Tomb Raider– ja Thunderhawk-pelien takaa tunnettu legendaarinen studio. Kyseessä on yksi harvoista varhaisista 3D-räiskinnöistä, joka saavutti lähes täydellisen teknisen vastaavuuden PlayStation-versionsa kanssa – harvinainen saavutus aikana, jolloin Saturn-käännökset kärsivät usein alhaisemmasta ruudunpäivitysnopeudesta tai leikatuista ominaisuuksista.

Pelimekaniikka perustuu Thunderhawk-moottorin muokattuun versioon, joka on optimoitu maataisteluun. Toisin kuin monet realismia painottavat panssaripelit, Shellshock tuntuu arcade-räiskinnältä; panssarivaunu on ketterä, kykenee nopeisiin sivuttaisliikkeisiin ja varustettu nopealla tykillä. Pelin keskus, vankilamainen tukikohta, mahdollistaa palkkasoturiryhmän kohtaamisen tehtävien välissä, jolloin pelaaja voi ostaa päivityksiä vaunun panssarointiin, latausnopeuteen ja aseistukseen. Tätä kevyttä roolipelielementtiä kehuttiin aikoinaan siitä, kuinka se toi jatkuvuuden tuntua 25 tehtävän mittaiseen kampanjaan.

Teknisellä tasolla Saturn-versio erottuu piirtoetäisyydellään ja sujuvalla ruudunpäivityksellään. Siinä missä useimmat vuoden 1996 3D-pelit Saturnilla kärsivät jatkuvasta objektien ilmestymisestä, Shellshock kykeni renderöimään laajoja kaupunkimaisemia suhteellisen vakaalla 30 fps:n nopeudella. Saturnille tyypilliseen tapaan pelistä puuttuu aito rautapohjainen läpinäkyvyys savu- ja räjähdystehosteissa, mikä on korvattu ruudukkomaisilla efekteillä, mutta ruudulla näkyvien partikkelien määrä oli aikanaan vaikuttava. Visuaalista ilmettä tukee Martin Ivesonin säveltämä rouhea trip-hop-ääniraita, joka hyödynsi Saturnin sisäistä äänipiiriä säilyttääkseen korkean äänenlaadun ilman CD-DA-raitojen aiheuttamia lataustaukoja.

Julkaisuhetkellä peli oli arvostelumenestys erityisesti Isossa-Britanniassa ja Australiassa; esimerkiksi Mean Machines Sega antoi sille 77 % arvosanan kiittäen sen nopeutta ja vankkaa 3D-moottoria. Yleisöä puhutteli pelin uskalias ja epätavallinen estetiikka: perinteisen sotilassimulaation sijaan Shellshock nojasi vahvasti 90-luvun hip-hop- ja trip-hop-kulttuuriin. Graffiteilla koristellut valikot, urbaaniin katutyyliin pohjautuvat hahmodesignit ja slangia pursuava käsikirjoitus loivat omaperäisen tunnelman. Vaikka jotkut pelaajat pitivät urbaania kuorrutusta päälleliimattuna, kriitikot kiittivät sitä siitä, että se toi hitaana pidettyyn genreen roppakaupalla asennetta ja vauhtia. Jälkikäteen arvioituna peliä pidetään teknisesti vaikuttavana, vaikka tehtävien vaihtelun puute ja itseään toistavat kaupunkiympäristöt voivatkin alkaa puuduttaa pidemmän päälle.