The Invisible Hours

Kuvaus

The Invisible Hours kehitettiin alun perin virtuaalitodellisuuslaseille, ja toisin kuin perinteiset seikkailupelit, se ei tukeudu pulmanratkontaan tai taisteluun. Se toimii pikemminkin immersiivisenä teatterina: seitsemän hahmoa elää toisiinsa kietoutuvia tarinoita reaaliajassa yhden illan aikana. Pelaaja voi vapaasti liikkua kartanossa, kelata aikaa eteen- tai taaksepäin ja seurata eri henkilöitä todistaakseen heidän yksityiset keskustelunsa, salaisuutensa ja ristiriitansa. Keskeinen juoni kietoutuu keksijä Nikola Teslan kuoleman ympärille; hän on kutsunut syrjäiselle kartanolleen ryhmän vieraita, joilla jokaisella on omat motiivinsa ja salattu menneisyytensä.

Kokemusta on verrattu niin näyttämödraamaan kuin kokeelliseen elokuvaan, ja sen haarautuvat näkökulmat tuovat mieleen teatterimaailman Sleep No More -esityksen tai Rashomon-elokuvan kaltaiset teokset. Muiden narratiivisten kokeilujen, kuten Her Storyn tai Everybody’s Gone to the Rapturen tavoin se erottui edukseen painottamalla lineaarisen etenemisen sijaan samanaikaista tarinankerrontaa. Myös The Sexy Brutale hyödyntää samanaikaista kerrontaa, jossa hahmot suorittavat omia toimiaan rinnakkain riippumatta siitä, onko pelaaja läsnä. Erona on kuitenkin se, että The Invisible Hours asettaa pelaajan tarkkailijaksi, joka kelaa aikaa ja seuraa eri juonilankoja kuin interaktiivisessa näytelmässä, kun taas The Sexy Brutale käyttää aikasilmukkaa, jossa pelaaja puuttuu aktiivisesti tapahtumien kulkuun estääkseen murhia.

Vastaanotto oli yleisesti ottaen myönteinen; monet kiittivät tunnelmaa, vahvaa roolisuoritusta ja innovatiivista rakennetta, vaikka osa kriitikoista huomautti interaktiivisuuden jääneen perinteisiä pelejä vähäisemmäksi. Teos nähtiin rohkeana yrityksenä uudelleenmääritellä tarinankerrontaa mediassa, jossa pelaaja ei ole niinkään toiminnan osallinen vaan totuuden todistaja, joka avautuu useista eri kulmista.