The Legend of Zelda: Twilight Princess

Kuvaus

The Legend of Zelda: Twilight Princess edusti Nintendo EAD:n näkemystä pelisarjan synkemmästä ja kypsemmästä suunnasta. Wii-konsolin odotettuna julkaisupelinä – ja samalla GameCuben joutsenlauluna – se tallentaa Nintendon historian kriittisen murrosvaiheen. Teos oli suora vastaus The Wind Wakerin jakaneeseen cel-shading-estetiikkaan, palauttaen sarjan fanien hartaasti toivomaan rosoiseen ja realistiseen visuaaliseen ilmeeseen, jota nähtiin ensi kerran legendaarisessa Spaceworld 2000 -tekniikkademosssa.

Pelimekaniikka rakentuu laajan kaksoismaailman ympärille, jossa Linkin on vaihdeltava perinteisen hylialaisen muotonsa ja kirotun susimuotonsa välillä ilkikurisen Midna-kumppanin avustuksella. Perinteinen luolastojen tutkiminen on ytimessä, mutta Wii-versio on tunnettu erityisesti liiketunnistimen hyödyntämisestä. Pelaajat heiluttavat Wii Remotea miekaniskuja varten ja käyttävät Nunchukia kilpitorjuntoihin tai pyörähdyshyökkäyksiin. Erityisen tärkeää oli infrapunatunnistimen käyttö jousipyssyn, Clawshotien ja Gale Boomerangin tähtäämisessä, mikä toi sarjaan uudenlaista tarkkuutta ja nopeutta, joka vakiintui 3D-Zeldojen uudeksi standardiksi.

Wii-versio sisältää merkittävän rakenteellisen muutoksen: koko pelimaailma on peilattu vaakasuunnassa GameCube-alkuperäisversioon nähden. Koska Link on perinteisesti vasenkätinen, mutta valtaosa Wii-pelaajista käyttää ohjainta oikealla kädellä, Nintendo peilasi kartat, luolastot ja hahmomallit, jotta miekanheilutus tuntuisi luonnolliselta. Myöhempi Wii U:n HD-versio luopui monista liikeohjauksista ja palautti GameCuben alkuperäisen suunnan oikeaksi versioksi.

Julkaisunsa aikaan Twilight Princess keräsi ylistystä kriitikoilta ja nousi kaupalliseksi jättimenestykseksi. Pelilehdet kehuivat luolastojen tunnelmaa, Eponalla ratsastamisen eeppistä mittakaavaa ja liikeohjauksen sujuvaa integrointia. Vaikka osa kriitikoista huomautti myöhemmin, että miekkailu toimi lähinnä painikkeen korvikkeena eikä tarjonnut täysin 1:1-tarkkuutta, IR-tähtäystä pidettiin kiistattomana parannuksena. Nykyään se nähdään yhtenä Wiin julkaisun kulmakivistä ja suurena eepoksena, joka saattoi Nintendon sen kaupallisesti menestyneimpään aikakauteen.