Street Racer

Kuvaus

Street Racer Extra oli osa Ubi Softin pyrkimystä tuoda 16-bittiset pelisarjansa 32-bittiselle aikakaudelle aiempien SNES-, Mega Drive-, Amiga- ja PlayStation-julkaisujen jälkeen. Peli seuraa Nintendon Super Mario Kartin viitoittamaa tietä yhdistäen arcade-kaahailua ja taistelumekaniikkaa. Pelaajat valitsevat kahdeksan erikoisen hahmon joukosta, joilla jokaisella on omat ajoneuvonsa ja teemoitetut ratansa.

Käytännössä tämä tarkoitti 16-bittisen pelin vapauttamista Saturnin kahden 32-bittisen suorittimen ja usean muun prosessorin tarjoamalle lähes rajattomalle laskentateholle. Saturn-versio sisälsi 24 rataa useissa eri ympäristöissä ja viisi pelimuotoa: Championship, Single Race, Time Trial, Rumble (taistelutila) ja Soccer (erikoinen pelimuoto, jossa pelaajat yrittävät työntää jättimäisen pallon maaliin). Graafisesti Saturn-versio tarjosi 16-bittisiä alkuperäisteoksia tasaisemman skaalauksen, täyteläisemmät värit ja yksityiskohtaisemmat taustat, vaikka kriitikot huomauttivatkin sen näyttävän vanhentuneelta verrattuna aikakauden 3D-kilpureihin, kuten Sega Rally Championshipiin tai Daytona USA:han. Omasta mielestäni tämä on kuitenkin jälleen yksi esimerkki epätoivoisesta 3D-huumasta aikana, jolloin laitteisto ei ollut vielä valmis. Saturnin 2D-grafiikka oli huipussaan, ja ironista kyllä, nämä 2D-pelit ovat kestäneet aikaa erinomaisesti 3D-nimikkeiden vanhetessa huomattavasti nopeammin. Peli tuki jopa kahdeksaa pelaajaa samanaikaisesti, mikä vaati kaksi Saturnin 6-pelaajan adapteria, vaikka jaetun ruudun näkyvyys olikin ymmärrettävästi rajoittunutta.

Vastaanotto oli aikoinaan vaihtelevaa. Radan ja kaoottisen moninpeliviihteen monipuolisuudesta huolimatta sitä pidettiin vain yhtenä Mario Kart -kopiona, joka kamppaili erottuakseen Segan omista kilpa-ajopeleistä. Jälkikäteen tarkasteltuna näkökulma on muuttunut. Street Racer Extra laajensi Mario Kart -kaavaa huomattavasti ja tarjosi kahdeksan pelaajan jaetun ruudun moninpelin, mihin edes myöhempi Mario Kart 64 ei yltänyt, verrattuna Super Mario Kartin kahteen pelaajaan. Vaikka aikakauden huomio keskittyi 3D-grafiikan vallankumoukseen, suurin osa varhaisista 3D-peleistä on vanhentunut huonosti, kun taas tämän kaltaiset hiotut 2D-nimikkeet näyttävät nykyään huomattavasti kestävämmiltä.