Street Racer

Kuvaus

Street Racer oli osa Ubi Softin pyrkimystä tuoda 16-bittisiä pelisarjojaan 32-bittiselle aikakaudelle, jatkaen aiemmin SNES-, Mega Drive-, Amiga- ja PlayStation-alustoille julkaistujen versioiden jalanjäljissä. Peli noudattaa Nintendon Super Mario Kartin luomaa kaavaa yhdistämällä arcade-ajon ja taistelumekaniikat. Pelaajat valitsevat hahmonsa kahdeksan erikoisen kilpailijan joukosta, joilla jokaisella on omat ajoneuvonsa ja teemalliset ratansa.

Käytännössä tämä tarkoitti 16-bittisen pelin vapauttamista Saturnin kahden 32-bittisen suorittimen tarjoamalle teholle. Saturn-versio sisälsi 24 rataa useissa eri ympäristöissä sekä viisi pelimuotoa: Championship, Single Race, Time Trial, Rumble (taistelumuoto) ja Soccer (erikoinen pelimuoto, jossa pelaajat ohjaavat jättimäistä palloa maaliin). Graafisesti Saturn-versio paransi alkuperäisiä 16-bittisiä versioita tasaisemmalla skaalauksella, rikkaammilla väreillä ja yksityiskohtaisemmilla taustoilla, vaikka kriitikot huomauttivatkin sen näyttävän vanhentuneelta verrattuna aikakauden 3D-kilpa-ajoihin, kuten Sega Rally Championshipiin tai Daytona USA -peliin. Oman arvioni mukaan tämä on jälleen yksi esimerkki epätoivoisesta ryntäyksestä kohti 3D-grafiikkaa ennen kuin laitteisto oli siihen todella valmis, sen sijaan että olisi luotettu 2D-pelaamiseen, joka saavutti huippunsa nimenomaan Saturnilla. Ironista kyllä, nämä 2D-pelit ovat säilyneet hyvin, kun taas 3D-nimikkeet ovat suurimmaksi osaksi vanhentuneet huonosti. Peli tuki jopa kahdeksan pelaajaa samanaikaisesti, mikä vaati kaksi Saturnin 6-pelaajan sovitinta, vaikka jaetun ruudun näkyvyys oli ymmärrettävästi rajallinen.

Vastaanotto oli aikanaan vaihteleva. Radan monipuolisuudesta ja kaoottisesta moninpelistä huolimatta peliä pidettiin omaperäisenä Mario Kart -kloonina, jonka oli vaikea erottua Segan omien ajopelien varjossa. Jälkikäteen tarkasteltuna näkökulma on muuttunut. Street Racer Extra laajensi merkittävästi Mario Kartin kaavaa ja tarjosi jopa kahdeksan pelaajan jaetun ruudun moninpelin, kun taas Super Mario Kart tarjosi paikan vain kahdelle, mitä ei tarjonnut edes myöhemmin julkaistu Mario Kart 64. Vaikka aikakauden huomio kiinnittyi 3D-grafiikan vallankumoukseen, useimmat varhaiset 3D-pelit ovat vanhentuneet kehnosti, kun taas tämän ajan edistyneet 2D-pelit vaikuttavat nyt hiotummilta ja kestävämmiltä.