Stuntman (Platinum)

Kuvaus

Stuntman merkitsi Reflections Interactiven suunnanmuutosta: Driver-pelien avoimen maailman rikossimulaatiosta siirryttiin tiukan lineaarisesti etenevään kokemukseen, joka simuloi Hollywoodin stunt-näyttelijän paineentäyteistä arkea. Peli ammentaa 2000-luvun alun kiinnostuksesta elokuvien kulissien takaisiin DVD-ekstroihin ja hylkää vapaan kaupungissa kurvailun tarkasti koreografioitujen toimintakohtausten tieltä. Pelisuunnittelu painottaa yrityksen ja erehdyksen kautta saavutettua täydellisyyttä, mikä tekee siitä poikkeuksellisen tapauksen aikakauden arcade-kaahailuiden joukossa – tässä pelissä nopeus ei riitä, vaan suorituksen on oltava virheetön.

Pelin ytimessä on uratila, jossa pelaaja suorittaa stuntteja kuudessa kuvitteellisessa elokuvassa, kuten Guy Ritchie -henkisessä “Toothless in Wapping” -elokuvassa tai Dukes of Hazzard -parodia “A Whoopin’ and a Hollerin'”. Toisin kuin perinteisissä ajopeleissä, menestys riippuu ohjaajasta, joka huutaa komentoja (“Left! Over! Jump! Action!”), jotka on toteutettava sekunnin murto-osan tarkkuudella. Epäonnistuminen tai törmäys johtaa välittömään “Cut!”-huutoon ja pakotettuun uudelleenkäynnistykseen. Peli esitteli myös Stunt Constructor -tilan, jossa pelaajat voivat avata ramppeja, looppeja ja liekkirenkaita luodakseen omia fysiikan lakeja uhmaavia ratoja.

Kehityksessä käytettiin kehittyneempää versiota Driver-pelisarjan fysiikkamoottorista, mikä antoi autoille painavan ja jousitukseen keskittyvän ajotuntuman. Merkittävä ominaisuus oli uusintajärjestelmä, joka editoi onnistuneet suoritukset automaattisesti dramaattisilla kamerakulmilla ja visuaalisilla suodattimilla muistuttamaan elokuvatraileria. PlayStation 2 -version merkittävin ongelma olivat tuskallisen pitkät latausajat yritysten välillä; koska täydellinen otos vaatii kymmeniä yrityksiä, 20–30 sekunnin latausaika muuttui pelaajien turhautumisen lähteeksi. PAL-julkaisu tunnetaan myös siitä, että se on teknisesti “laiska” käännös: peli pyörii 50 Hz taajuudella, mikä tekee pelinopeudesta ja erityisesti tekoälyautojen liikkeistä hitaampia kuin NTSC-versiossa.

Stuntman jakoi aikoinaan mielipiteet: kriitikot kiittelivät konseptin nerokkuutta, mutta kritisoivat sen toteutuksen armottomuutta. Arvostelijat kehuivat realistista ajotuntumaa ja onnistuneen otoksen tuottamaa tyydytystä, mutta antoivat pyyhkeitä anteeksiantamattomasta vaikeustasosta ja “yritys ja latausruutu” -pelisilmukasta. Hardcore-ajopelifanit arvostivat simulaatiomaisia piirteitä, kun taas rennommat pelaajat kokivat tiukat läpäisyvaatimukset liian vaativina. Nykyään peli muistetaan kulttiklassikkona, jonka poikkeuksellinen idea ja jyrkkä haastetaso jättivät pysyvän jäljen. Infogrames julkaisi pelin Atari-brändin alla, ja tämä brittiläinen Platinum-versio uudelleenpaketoitiin Australian markkinoille.