D no Shokutaku 2

Kuvaus

D no Shokutaku 2 (suom. D:n ruokapöytä 2) seuraa Laura Partonia tilanteessa, jossa terroristit kaappaavat lentokoneen, ja meteoriitti iskeytyy siihen Pohjois-Kanadan yllä. Laura herää eristyneessä mökissä selviytyjätoverinsa Kimberly Foxin kanssa muistamatta kahdeksaa päivää onnettomuuden jälkeen, samalla kun muut matkustajat alkavat muuttua kasvimaisiksi hirviöiksi. Mysteeri laajenee henkilökohtaisesta selviytymisestä apokalyptiseksi taisteluksi, johon kietoutuvat infektio, uskonnollinen symboliikka ja meteoriitin mukanaan tuoma tuhoisa voima. Vaikka peli markkinoitiin jatko-osana alkuperäiselle D:lle, se jakaa edeltäjänsä kanssa lähinnä päähenkilön, Lauran, joka palaa “digitaalisena näyttelijänä” täysin uudessa tarinassa.

Pitkät elokuvalliset jaksot vaihtelevat kauhun, melodraaman, filosofisen pohdinnan ja harkitun absurdeuden välillä, antaen jäiselle maisemalle tunnelman, jota ei löydy mistään muusta Dreamcast-julkaisusta. Laura liikkuu lumessa kolmannesta persoonasta katsottuna ja vaeltaa mökkien sekä rakennusten välillä, kun taas satunnaiset kohtaamiset keskeyttävät tutkimusmatkailun ensimmäisen persoonan ammuskelulla. Ohjaimen painikkeilla Laura kääntyy hyökkääviä otuksia kohti, analoginen sauva ohjaa tähtäystä, ja kukistetut viholliset kerryttävät kokemuspisteitä, jotka nostavat elämäpisteiden maksimimäärää. Konetuliaseessa on rajoittamaton ammusmäärä, ja metsästyskiväärillä voi kaataa eläimiä, joiden liha palauttaa terveyttä. Sisätilojen tutkiminen hyödyntää kiinteitä ensimmäisen persoonan kuvakulmia ja kontekstuaalista liikkumista, mikä painottaa havainnointia ja esineiden tutkimista. Lauralla on mukanaan kamera, ja otetut valokuvat tallentuvat VMU-muistikortille katsottavaksi. Pelin laajat välivideot muodostavat huomattavan osan sen kokonaiskestosta.

Kehitystyö alkoi alun perin Panasonicin peruutetulle 3DO M2 -laitteistolle täysin eri konseptilla, ja projektin raportoitiin olevan pitkällä ennen kuin Kenji Eno hylkäsi sen ja rakensi pelin uudelleen Dreamcastille. Peli jatkaa Enemy Zeron linjoilla käyttämällä Lauraa toistuvana digitaalisena näyttelijänä pysyvän hahmokehityksen sijaan. Verrattuna Resident Evil Code: Veronicaan, D2 on mekaanisesti vähemmän hiottu, mutta muodollisesti ennakoimattomampi, vaihtaen lajityyppiään aina tarinan niin vaatiessa.

Aikalaisvastaanotto oli vaihtelevaa; kriitikot ylistivät tarinaa, tunnelmaa, musiikkia, visuaalista tyyliä ja rohkeita lajityyppien vaihteluita, mutta kritisoivat toistuvaa lumen keskellä vaeltamista, väistämätöntä vahinkoa, herkkää tähtäystä, satunnaisia taisteluita ja pitkiä jaksoja, joissa pelaajalla on vähän todellista kontrollia. Vaikka tarina voi olla koukuttava, pelimekaniikan kokeellisuus on enemmänkin heikkous kuin syvyyttä lisäävä tekijä. Nykyään pelin maine on vahvempi kulttikauhukeräilijöiden keskuudessa kuin se oli toimintapelaajien parissa julkaisuhetkellä.